Runon ja suven päivän iltana

luonnonkukat.gif

 

Hempeilyvaroitus! Tänään Eino Leinon, runon ja suven päivänä olen…

 

– herännyt aaltojen loiskeeseen, merituulen kohinaan ja kaislojen suhinaan (tai ainakin mökissä meren rannalla),

– ollut metsässä aamukävelyllä kissan kanssa (se juoksi innoissaan menomatkan ja kulki hemmotellun metsänvaltiaan tavoin paluumatkan sylissä),

– käynyt pikkukaupungin torilla ja ostanut herneitä (ja ihastunut torilla myynnissä olleissiin taidokkaasti kudottuihin räsymattoihin ja ihmetellyt, mikä minuun on tullut, kun haluan räsymaton),

– vilkaissut pientä tunnelmallista puutalossa olevaa kirjastoa (jossa en ole käynyt vuosiin: pitäisi taas käydä!),

– lukenut ihanaa, viisasta Leena Krohnia (aion kertoa lukemastani kirjasta viimeistään alkuviikosta),

– seurannut kännykän pätkivän datayhteyden kautta Liisan 24 tunnin lukumaratonia (en osaa päättää, onko rasittavaa vai terveellistä, ettei nettiyhteyteen voi edelleenkään luottaa kaikkialla Suomessa, eikä kaikilla välineillä – lukumaratonia haluaisin kyllä minäkin kokeilla, siitä olen varma),

– etsinyt mökkikirjahyllystä runokirjoja (ja miettinyt, miksen ottanut Eeva Kilven Perhonen ylittää tien -kokoelmaa mukaan lomareissuun: se on kirja, joka olisi aina hyvä olla lähellä),

– löytänyt mökiltä Saima Harmajan teoksen Kaukainen maa (julkaistu postuumisti v. 1937),

– lukenut Harmajaa ja todennut, että runot ovat hienoudestaan huolimatta liian kuolemankaipuisia, jotta haluaisin todella lukea niitä juuri nyt (joskus haluan lukea Harmajaa ja Harmajasta: Oulun taidemuseossa näin hänen serkkunsa Lea Ignatiuksen taideteoksia ja nekin puhuttelivat),

 

 

WP_20130706_14_36_30_SmartShoot (400x225).jpg

 

– todennut, että suven ja runon päivään Harmajan kirjasta sopii parhaiten runon Kallioon itänyt alku:

 

Sun sydämesi kallioon

ma tungen juurin hienoin.

Sen kiveen kahlehdittu oon,

ma, niittykukka vienoin.

Kiveä juurin janoisin

nyt juon, ja kasvun estää

se seinin järkkymättömin.

 

– ja että luonnon äärellä ihmiselle tulee kuin itsestään runollisin olo ja suvisinta, mitä tiedän, on oman rantasaunan lämmittäminen, saunasta mereen pulahtaminen ja etenkin saunalla pyyhe päällä istuskelu ja tyynen iltameren katselu,

– joten hankkiudun nyt saunalle, hei hei!

 

Ja tässä vielä pakollinen suvi-runo-Eino Leino-kiteytys. Hyvää suven ja runon päivän iltaa kaikille!

 

http://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0

 

 

 

 

 

 

 

 

–

Kulttuuri Kirjat