Kirjallista ystävyyttä
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Päivän kunniaksi päätin tutkia, mitä ystävyydestä sanotaan kotikirjahyllyni opuksissa. Ilmeni, että ystävyys on…
Avuliaisuutta
Puh tunsi, että hänen olisi pitänyt sanoa jotakin rohkaisevaa, mutta hän ei oikein tiennyt, mitä. Ja niin hän päätti sen sijaan tehdä jotain ollakseen avuksi.
– I-haa, hän sanoi juhlallisesti, minä, Nalle Puh, etsin häntäsi.
– Kiitoksia, Puh, vastasi I-haa. Olet todellinen ystävä, hän sanoi. Etkä sellainen kuin jotkut muut.
(A. A. Milne: Nalle Puh)
Sanatonta ymmärrystä tiukoissakin paikoissa
– Oma sisareni, sanoi Birk.
Ronja ei kuullut sitä, mutta hän näki sanat Birkin huulilta. Ja vaikka kumpikaan ei pystynyt kuulemaan sanaakaan, he puhuivat keskenään. Sanoivat mitä piti sanoa ennen kuin oli liian myöhäistä. Miten hyvä oli rakastaa toista niin ettei tarvinnut pelätä edes vaikeinta, siitä he puhuivat, vaikka kumpikaan ei kuullut sanaakaan.
(Astrid Lindgren: Ronja ryövärintytär)
Vastavuoroisuutta
Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.
(Tove Jansson, kirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä / Saako pannukakulla istua? Muumilaakson mietekirja)
Joskus riipivää
Sileäksi vasten sydäntä
on veitseni terotettu.
Sileäksi vasten sydäntä
on veitseni terotettu.
Kun kaikista kallein ystäväni
on minusta erotettu.
(Aulikki Oksanen: Kolmas sisar, runon Sileäksi vasten sydäntä alku)
Ja toisinaan kaikenkarvaista
– Melkein neljäntoista, mutta se on loikkinut kuin pentu aina viime viikkoihin asti. Bob on ihmeellinen koira ikäisekseen, eikä se ole ikinä eläessään purrut ketään. Lapset saavat tehdä sille mitä tahansa. Se on nyt ainoa ystäväni – toivottavasti saatte sen pian terveeksi.
(James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni)
Kotikirjastosta olisi varmasti löytynyt muutakin ystävällistä, mutta aika paljon sain etsiä nuokin sitaatit löytääkseni. Aloinkin ihmetellä, että eikö ainakaan onnellinen ystävyys kelpaa aikuisten kirjojen aiheeksi, ainakaan siinä määrin että kirjoissa puhuttaisiin ystävyydestä? Useimmat aikuisten kirjat tuntuvat keskittyvän esim. rakkaus- ja perhesuhteisiin ystävyyden sijasta, ja jos ystävyyttä onkin, siinä on usein jokin epäluotettava tai petollinen sivujuonne. Vai kuvittelenko vain – mitä mieltä olette?
Aikuisten suurin piirtein onnellista tai ainakin merkittävää ystävyyttä on ainakin äskettäin lukemassani Monika Fagerholmin kirjassa Ihanat naiset rannalla; myös Kjell Westön teoksissa on ystävyyskuvauksia, joskaan sopivaa sitaattia en löytänyt tähän hätään. Laura Honkasalon Tyttökerho kertoo ystävistä, samoin moni chick-lit. Mutta tuntuu, että niissäkin ystävyys on mukana sivuroolissa: pääosassa on rakkaus tai sen etsiminen, uusi työ tms. asia. Jos haluaa lukea ystävyydestä, onko muuta takuuvarmaa genreä kuin (vanhat) tyttökirjat?
Netistä löytyi englanninkielisiä kirjallisia ystävyyssitaatteja.