Bloomsday: James Joyce -päivä Helsingissä ja ympäri maailmaa
Eilen oli päivä, jota ihastelin ja kauhistelin jo jokin aika sitten: Bloomsday Helsinki. James Joycen merkillinen merkkiteos sai viikolla uuden käännöksen, kun Pentti Saarikosken kääntämän Odysseuksen rinnalle saatiin Leevi Lehdon kääntämä Ulysses. Siitä inspiroituneena kirjan kustantaja Gaudeamus yhteistyökumppaneineen organisoi Bloomsday-teemapäivän Helsinkiin.
Dublinissa, Joycen kirjan tapahtumapaikalla, päivä on suuri juttu. Ihmiset pukeutuvat edvardiaanisiin asuihin ja kulkevat kirjan opastamana paikasta toiseen. Myös piknik kuuluu oleellisena osana päivään. Kuulostaa hyvin hauskalta!
Vaan hauskaa oli Helsingissäkin.
Kääntäjä Leevi Lehto.
Luetun ymmärtämisen erikoiskoe?
Sain tuekseni ja turvakseni toisen kirjabloggarin, Sallan lukupäiväkirjan Sallan. Saavuimme avajaisseremoniaan puolisen tuntia etuajassa ja se olikin hyvä, sillä Vallilan kirjasto oli lopulta niin täynnä, että yleisölle haettiin tuoleja jopa lasten osastolta. Lapsia ei kyllä yleisön joukossa näkynyt, vaan olimme 70-lukulaisina Sallan kanssa aivan nuorimmasta päästä Joyce-kiinnostuneita.
Tilaisuuden avasi David Healy Irlannin suurlähetystöstä. Puheenvuorosta jäi mieleen into Joycea ja Ulysessesta kohtaan ja että kirjaa on ihanaa yrittää lukea ja ymmärtää. Heti alkuun kuitenkin huomautettiin, että Suomessa ei ole monta ihmistä, joka voisi lukea kirjaa ainakaan alkukielellä englanniksi – vaan eipä ole kuulemma Irlannissa tai Englannissakaan.
En ihmettele. En saanut taannoin luettua Saarikosken suomennosta kuin kuutisenkymmentä sivua; tekstit, joissa sanat ovat pääosin tuttuja mutta merkitys pakenee eivät ole minua varten ainakaan tiiliskiviromaaneina. Eilen kuulemani tekstinäytteet kuulostivat yllättävänkin selkeiltä ja osin vetäviltäkin, mutta epäilen, että kirjan punainen lanka jäisi minulta edelleen tavoittamatta. Suomentaja on kyllä ilmeisesti lisännyt teokseen selityksiä (jotka itse asiassa kiinnostavat minua enemmän kuin itse teos), mutta ei kuulemma ”missään tapauksessa haluaisi edesauttaa selityksillä, että lukija väittäisi ymmärtäneensä kirjan”. Hmmm. Yleensä uutta suomennosta tehdessä ei muuten kuulemma katsota vanhempia suomennoksia lainkaan, mutta Leevi Lehto kertoi tutustuneensa hyvin tarkasti Saarikosken käännökseen ja piti sitä ikään kuin raakatekstinä. Silti kääntäminen oli haasteellista ja vei peräti kymmenen vuotta.
Johanna Venho ja Joyce-karaoke.
Kirjakaraokea ja tekstinsekoitusta
Jos kirjan lukeminen ei kiinnostakaan, niin sen kuuntelemisen laita on toisin! Toivottavasti kustantamo järjestää joskus uusia Joycen-lukemistapahtumia.
Eilinen Joyce-kierros eteni Vallilan kirjastosta Hilpeä hauki -ravintolaan, sieltä edelleen Kallion kirjastoon ja lopulta O’Malleys-baariin. Osallistuin kahteen ensimmäiseen ohjelmanumeroon, mutta Hilpeässä hauessa oli niin kova tungos, etten enää kuullut ohjelmasta kuin sanan sieltä, toisen täältä.
Onneksi läpi päivän jatkunut Joyce-karaoke alkoi jo Vallilan kirjastossa. Kirjasta oli valittu luettavaksi kolme hyvin erilaista tekstiä, ja myös esiintyjät olivat erilaisia. Ehkä hienointa koko Joyce-tapahtumassa olikin, että Pertti Jarlan Joyce-karaoke kuulosti pakinalta, Kari Aronpuron rukoukselta ja Johanna Venhon vuoroin rakkausrunolta ja esseeltä. Vaikuttavaa.
Aivan mahtava oli myös Leevi Lehdon ja päivän juontajana toimineen Hannu Taanilan yhteisesitys, jossa he lukivat vuoroin lauseen Ulyssesta, vuoroin Antti Hyryn Uunia. Lopputuloksessa ei ollut mitään tolkkua – ja kuitenkin oli. Tekstinsekoitusta pitää joskus kokeilla itsekin!
Vaikka en itse uskaltaudu Ulysseksen kimppuun, olisi myös mahtavaa lukea katsaus sen luvusta, jossa Joyce Lehdon mukaan pohtii ”proosan sikiönkehitystä”. Tuossa luvussa Joyce matkaa noin 50 kirjan tai genren kautta läpi kirjallisuushistorian, ja Lehto on kääntänyt luvun suomen kirjakielen historiaa hyödyntäen. (Marjis on järjestämässä kimppalukua Ulysseksesta: toivokaamme, että hän tai joku muu projektiin mukaan lähtevä rohkea lukija etenee joskus tähän em. kirjallisuuslukuun asti ja kertoo siitä.)
James Joycen teoksia ja Joyce-selitysoppaita Vallilan kirjastossa.
Bloomsday 16.6. – kirjanörttien universaali juhlapäivä?
Bloomsdayta, jonka nimi tulee Odysseus/Ulysses-kirjan päähenkilöstä Leopold Bloomista, vietetään aina 16. kesäkuuta, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat tuohon päivään vuonna 1904.
Joyce-intoilu ei rajoitu Irlantiin, vaan 16.6. on monelle tärkeä päivä kaikkialla maailmassa, aina Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. The James Joyce Centren nettisivuilta löytyy hämmentävän pitkä tapahtumalista eilisestä juhlapäivästä. Sivuilla on paljon muutakin kiintoisaa Joycen elämäkerrasta aina Joyce-tuotteiden verkkokauppaan.
Helsingin tapahtumasta löytyy niin kuva- kuin haastattelumateriaalia Bloomsday Helsingin Facebook-sivuilta. Toivotaan, että tästä tulee Suomessakin vuotuinen perinne. Aloimme tosin miettiä Sallan kanssa, mikä olisi se suomalainen kirja, josta voisi järjestää edes Suomessa teemapäivän. Tai millainen olisi kirjallinen piknik, jonne pitäisi tulla joksikin kirjalliseksi hahmoksi naamiotuneena? Tai kirjaroolipeli?
Niin, vaikkei Joycea kykenisi lukemaan, saattaa hänen tekstilleen altistuminen silti olla innoittavaa!
Linkkejä: