Elitistinen lukutoukka? Ja muut stereotypiat
En vielä tiedä, millainen postaus tästä tulee. Ajatus- ja tapahtumaketju tämän taustalla on kuitenkin jokseenkin tällainen:
– Tiistaina uutisoitiin, ettei kukaan voittanut Pulitzer-palkintoa kaunokirjallisuudesta. Minun tietämässäni lukutoukkapiirissä ei kuohahdettu, mutta sentään mutistiin ja nyrpisteltiin. Miten niin mikään ei kirja ei kelvannut? Voisiko Finlandian jättää jakamatta?
– Varhain tänään aamulla huomasin, että Book Riot spekuloi, voisiko kirjallisuuden Nobelin antaa J. K. Rowlingille, jonka syyskuun lopussa ilmestyvää ensimmäistä aikuisten romaania rummutetaan ulkomaisilla kirjasaiteilla jo kovasti.
Lukiessani Nobel-ehdotusta seurannutta Book Riotin Facebook-sivulla minua alkoi huvittaa: lukijat taitavat olla samanlaisia kaikkialle maailmalla tai ainakin nettikeskusteluissa. ”But only authors no one wants to read get Nobel Prizes”, purnasi yksi. Toinen vastasi: ”Tons of authors people want to read get Nobels. Orhan Pamuk, Harold Pinter, Mario Vargas Llosa and Elfriede Jelinek have won in the past 10 years.”
Tämä sama keskusteluhan aktivoituu Suomessa etenkin syksyisin Finlandia-aikaan. Monet, minäkin, valittavat Finlandia-tyhmyydestä eli siitä, että ehdokasteokset eivät kiinnosta. Sitten on niitä, jotka ilmoittavat seuraavansa kirjallisuuden kenttää ja laadukasta kirjallisuutta. Usein ilmoitussävy tuntuu Finlandia-tyhmyristä hieman elitistiseltä: ”Minä olen jo lukenut kaikki Finlanda-ehdokkaat”. (Tyhmyri: ”Ööö, minäkin olin kuullut yhdestä ehdokkaasta ennen ehdokaslistaa.”) Oma kanta pitää aina kertoa ja vähän kiistelläkin siitä, miten lukuaikansa käyttää. Mahdollisimman fiksusti pitää lukea, sillä kellään ei ole rajattomasti lukuaikaa.
Vai onko sittenkin? Ilmeisesti lukutoukilla on. Kun sitten kirjasivistymätönkin (lue: ainakin kirjallisuuspalkintosivistymätön) lukija antautuu keskustelemaan jonkun ei-täysverisen lukutoukan kanssa, hänestä tulee usein joko elitistinen tai laiska, kenties molempia. Jos kertoo lukevansa keskimäärin 2-4 kirjaa viikossa vuodesta toiseen, se herättää usein ensin jonkinlaisen lievän kunnoittavan hämmästyksen. Mutta sitten: ”Olet etuoikeutettu, kun ehdit. Mäkin luin ennen, mutta en vaan ehdi enää lukea yhtään.”
Elitistiksi (tai riidankylväjäksi) leimautumisen pelko on toistaiseksi estänyt minua vastaamasta: ”No kuinkas sä sitten tiedät kaiken tv-sarjoista, millä ajalla sä telkkaria katsot? Entäs Facebookissa roikkuminen?” Tai tai… myönnän, että jos minulla olisi seitsemän lasta ja treenaisin kymmenottelua varten, aika voisi olla nykyistä enemmän kortilla, mutta joudun minäkin silti pohtimaan ajankäyttöäni. Noille En vaan ehdi -ihmisille saatan muuten kertoa kirjablogista, mutta en yleensä hehkuta, että kauhean hauskaa vaihtelua lukemiseen saa, kun esim. alkaa lukee välillä runouttakin tai pyrkii kahlaamaan läpi kaikki Finlandia-voittajat. He eivät kehota hankkimaan elämään, mutta ajatus on aistittavissa.
Aiemmin olin muuten närkästynyt, kun joku kommentoi kyläillessään: ”Miksi kannattaa omistaa noin paljon kirjoja? Ei siinä ole mitään järkeä, jos ei kuitenkaan ole lukenut niitä kaikkia!” Silloin saatoin elitistisesti ilmoittaa, että olen lukenut kaikki hyllyni kirjat. Sittemmin tilanne on karannut käsistä, mutta ilmoitan silti, että aion lukea kaikki kirjat. Ja luen paljon. Myönnän vain toisille kirjahamstereille, että se hamstraus tuntuu joskus itsestäkin perusteettomalta.
Muuten, kun tuo En ole ehtinyt lukea sitten peruskoulun pitkien kesälomien –ihminen tarvitsee kirjatietoa, hän saattaa soittaa lukutoukalle. Kaikkitietävän elitistilukijan imago voi hetkessä romahtaa wanna-be-lukija-kirjatyhmyrin tasolle, kun hän ei tunnekaan kaikkia maailman kirjoja tai osaa suositella mitään hyvää tietyn genren edustajaa. Se hämmästyttää usein kirjatiedustelijaa kovasti.
No niin, Pulitzer-palkinnosta on päädytty hyllymetrien määrään ja tyhmyriksi.
Itsetutkiskelua on harrastettu viime aikoina muuallakin. Kirsin kirjanurkassa pohdittiin juuri kirjojen omistamista ja Aamuvirkun yksisarvisen blogissa hauskasti lukutoukan rahankäyttöä lifestyle-blogien kulutustottumuspostauksiin peilaten.
Heitän itsetutkiskelupallon muille lukutoukille: Millaisiin lukemistreotypioihin olet törmännyt?
Oma lukunsa ovat tietenkin vielä lukijastereotypiat. Niissähän lukutoukka on jonkinlainen hajamielisen professorin ja syrjäytyneen tietokonenörtin – stereotypioita toki nuokin – yhdistelmä. Myönnän, että tunnen ajoittain olevani sellainen, mutta pääsääntöisesti en. Vaikken pidä suurista ihmismääristä ja liikun usein humanistikaavussa, käytän ripsiväriä ja silmälasieni linssit ovat ohennetut.
Kuva löytyi We Heatr It -sivuilta haulla reading nerd.