6.8.2012 jenni s.

Haastateltavana Titia Schuurman: Millaista on kääntäjän työ?

Yleensä käännöskirja on minusta onnistunut, kun en sitä suomeksi lukiessani ajattele lukevani käännöstä. Pari vuotta sitten eteen osui poikkeus: ranskalaisen Claudie Gallayn Tyrskyt oli niin hienoa kieltä, että minun oli pakko ajatella käännöstä ja olla siitä lähes yhtä intoutunut kuin itse tarinasta. Tuosta lukukokemuksesta lähtien olen myös ollut aiempaa kiinnostunut kääntämisestä. Miten tärkeää kääntäjän työ onkaan, mutta miten vähän siitä puhutaan, ainakaan kiittävästi!

Tyrskyt on kääntänyt Titia Schuurman, jonka löytö Gallay myös on. Kysyin Schuurmanilta, miten hänestä tuli kääntäjä ja millaista kääntäjän työ on.

Hyvän kääntäjän ominaisuudet

Titia Schuurman kertoo, että kääntäjän ammatti oli hänelle helppo valinta.

– Jo kouluaikoina kielet, kirjallisuus ja kirjoittaminen kiehtoivat minua, hän sanoo. – Opiskelin englannin ja ranskan kääntämistä Turun yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksella, josta valmistuin vuonna 1994. Jo opiskeluaikana tein jonkin verran alan töitä, käänsin lehtijuttuja ja yhden novellikokoelman. Valmistuttuani työskentelin ensin käännöstoimistossa, mutta vuonna 1996 jäin freelanceriksi ja sillä tiellä olen edelleen.

Kääntäjä ei pärjää pelkällä hyvällä kielitaidolla eikä työ ole vain lukemista ja kirjoittamista. Työssä tarvitaan myös tietynlaista rohkeutta.

– Kääntäjältä vaaditaan ensinnäkin hyvä yleistietämys maailmasta, jotta hän osaa tulkita alkutekstin epäselviä tai ympäripyöreitä ilmauksia oikein tai vähintäänkin aavistaa, mistä suunnasta ratkaisua pitäisi lähteä hakemaan. Tähän tarvitaan myös loogista päättelykykyä ja taitoa analysoida ja ymmärtää tekstin argumentteja ja sisäisiä viittaussuhteita, Titia pohtii. – Intertekstuaalisten viittausten bongaamiseen taas tarvitaan hyvää tuntemusta lähdekielisestä kirjallisuudesta sekä maailmankirjallisuudesta ylipäätään. Lisäksi vaaditaan hyviä tiedonhakutaitoja ja joskus suorastaan salapoliisin taitoja erilaisten ongelmakohtien selvittämiseen. Kääntäjän pitää uskaltautua tässä vaiheessa myös ottamaan yhteyttä kollegoihin ja eri alojen asiantuntijoihin. Kaiken tämän lisäksi itse käännösprosessissa tarvitaan taitoa irrottautua alkutekstin pinnasta ja lähteä luomaan suomenkielistä ilmaisua suomen kielen omista rakenteista ja ilmaisuvaroista käsin.

Kliseiseen kysymykseeni siitä, millainen on tyypillinen kääntäjän työpäivä, saan vastauksen, ettei sellaista olekaan.

– Jotkut kääntävät kotona aamutakkisillaan, toisilla on työhuone kodin ulkopuolella, kuten minulla. Jotkut työskentelevät siihen aikaan vuorokaudesta joka omalle rytmille parhaiten sopii, toiset joutuvat noudattamaan ympäröivän yhteiskunnan vuorokausirytmiä esimerkiksi lasten päivähoito- tai kouluaikataulujen vuoksi. Omana tavoitteenani on saada päivän työt tehdyksi kutakuinkin normaalina työaikana, mutta aina se ei onnistu ja työpäivää on jatkettava iltasella kotona. Kääntämisen lisäksi päivään voi kuulua esimerkiksi käyntejä kirjastossa tietolähteitä tutkimassa, koska kaikkea ei edelleenkään löydy netistä. Myös yhteydenpito kollegoiden kanssa ja erityisesti keskustelut kääntäjien yhteisillä sähköpostilistoilla ovat osa työpäivää.

Toimeksiantoja ja kirjaideoita

Titia Schuurman työskentelee useille kustantajille. Suurin osa käännöstöistä tulee kustantamon toimeksiannosta, mutta esimerkiksi Claudie Gallay oli siis Schuurmanin oma löytö – löytö, johon kustantajakin onneksi ihastui.

– On harvinaisempaa, että kääntäjä saa oman ehdotuksensa läpi. Toisaalta pienessä kustantamossa kääntäjällä on usein paremmat mahdollisuudet saada oma äänensä kuuluviin kuin isossa talossa, kääntäjä toteaa.

Schuurmanin tunnetuimpia ja myydyimpiä käännöksiä ovat hänen arvionsa mukaan Anna Gavaldan teokset, joista hän on suomentanut neljä ensimmäistä.

– Minulle tärkeimpiä ovat kuitenkin ne kirjat, jotka olen itse ”löytänyt” ja saanut markkinoiduksi kustantajalle, kuten Gallayn romaanit sekä tuoreimpana Daniyal Mueenuddinin novellikokoelma Hunajaa ja tomua. Myös kirjat, joiden kääntäminen on ollut erityisen hauskaa, jäävät mieleen – esimerkiksi Tommy Wieringan romaani Joe Speedboat ja Stephen Fryn Virtahepo kuuluvat näihin. Urani alkutaipaleelta on jäänyt mieleen Oscar Hijuelosin hieno romaani Vanhan herran joulu.

Arvostetaanko kääntäjiä?

Kääntämisen ammattilainen jaksaa tarttua muihinkin kuin työkirjoihin.

– Työn ulkopuolinen lukeminen tahtoo jäädä lyhyisiin iltahetkiin. Lukisin enemmän, jos voisin!

Titia Schuurman kertoo, että käännöstä lukiessa hän miettii väkisinkin, miten olisi itse kääntänyt jonkin kohdan.

– Se on ammattitauti tällä alalla. Joskus valitettavasti tulee vastaan myös suomennoksia, joista on pakko miettiä, miten ne ovat päässeet läpi kustantamon toimitusprosessista. Toisilla kerroilla taas suomennosta saa lukea oikein ihaillen ja nauttien, ja suurin osa ammattikunnasta onkin taitavaa ja osaavaa väkeä.

Olen samaa mieltä kääntäjien ammattikunnasta, mutta minua on siis alkanut harmittaa, ettei kääntäjän työstä puhuta juurikaan yleisellä tasolla. Ainakin itselleni kääntämiskeskustelut ovat lähinnä jupinoita, joissa tavalliset lukijat argumentoivat jonkun teoksen käännöskielestä keskenään.

Pakko siis kysyä Titialta, miten kääntäjiin hänen mielestään suhtaudutaan.

– Suuri yleisö tuntuu kyllä arvostavan, hän arvioi. – Myös kustantajat arvostavat meitä juhlapuheissaan, mutta käännöspalkkioissa se ei valitettavasti näy. Vielä vuosikymmentenkin uran jälkeen ammattisuomentaja voi joutua tulemaan toimeen alle 1500 euron kuukausituloilla. Tämä on alan suuri epäkohta, joka ei ole yrityksistämme huolimatta korjaantunut. Myös käännösaikataulut voivat varsinkin bestsellerien kohdalla olla kohtuuttoman tiukat. Kustantajat eivät aina tunnu tajuavan, että suomentajakin on ihminen, josta ei voi loputtomiin puristaa irti lisää tuottavuutta.

Schuurman sanoo, että hänen oma tilanteensa on nykyisellään hyvä – mutta yleisesti ottaen kääntäjien työoloissa olisi paljon parannettavaa.

– Onneksi poikkeuksiakin näistä asenteista on, ja itselläni on ollut onni viime vuosina tehdä työtä kustantajille, jotka aidosti arvostavat työtäni. Kuitenkin erinäisten suurten kustantajien linja suomentajia kohtaan on nykyisellään niin tyly, että täytyy vakavasti kysyä, haluavatko he ylipäätään suomentajien ammattikunnan säilyvän tässä maassa. On todellinen vaara, että nykyisten ammattilaisten siirtyessä eläkkeelle tai vaihtaessa alaa käännöskirjallisuus jää täysin harrastelijoiden ja aloittelijoiden varaan.