Haastateltavana tyttökirja-asiantuntija Sara Kokkonen: Tyttökirjat ovat elämäntapa, tyttökirjakauppa harrastus
Kirjoitin juuri Lucy Maud Montgomeryn Sinisestä linnasta_ja totesin, että vanhat tyttökirjat ovat hyvää haaveilulukemista kesäyöhön. Sara Kokkoselle ne ovat paljon muutakin. Hän on lukenut ja keräillyt tyttökirjoja aina, ja sittemmin lapsuuden ja nuoruuden nostalgisista lukuelämyksistä on tullut myös väitöskirjan aihe sekä työ. Saran Tyttökirjaklassikot on ainoa tyttökirjagenreen erikoistunut suomalainen verkkokirjakauppa. Kokkosen kaupassa myydään pääasiassa käytettyjä tyttökirjoja, ja siellä on pyörinyt muutamassa vuodessa jo lähes 1300 eri kirjaa.
Tyttökirjaperinteen puolesta
Sara Kokkonen kertoo lukeneensa aina paljon, kuten moni muukin lukutoukka ja kirjabloggari. Lapsuudessa hänen suosikkikirjojaan olivat naapurimaan Gulla-sarja sekä Merri Vikin Lotta-kirjat.
”Nykyään luen väitöskirjatutkimustani varten paljon vanhoja suomalaisia tyttökirjoja”, Sara kertoo. Hän tekee tyttökirjoista kasvatustieteen alan väitöskirjaa ja on kiinnostunut erityisesti kirjojen kasvatuksellisista piirteistä. Tutkimuskohteina ovat mm. arvot sekä koulumaailman kuvaukset.
”Vapaalla taas tykkään lukea erityisesti Lucy Maud Montgomeryä ja hänen vasta 2000-luvulla suomennettuja teoksiaan. Niitä on myös myynnissä kaupassani. Kaikki asiakkaat eivät ole noista suomennoksista kuulletkaan, joten ne ovat hauska yllätys.”
Mikä tyttökirjoissa sitten kiehtoo aikuisia? ”Niihin liittyy monesti vahva tunnesidos, joka on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa, ihmisen merkittävässä kehitysvaiheessa. Kirjojen kautta pääsee lapsuuden tunnelmiin ja muistoihin kiinni. Kiehtovia ovat myös tyttökirjallisuuden lukukokemukset, joista järjestän välillä kyselyjä kirjablogissani. Lukijoiden vastauksissa on tullut esiin esimerkiksi tyttökirjallisuuden terapeuttinen vaikutus”, Kokkonen pohtii.
Perinteisiä ja uusia klassikkoja
Sara kertoo aina haaveilleensa omasta kirjakaupasta. Unelma toteutui kolme vuotta sitten.
”Innostuin keräämään tyttökirjoja järjestelmällisesti, ja samalla syntyi idea, että tätä keräämisen riemua voisi jakaa muillekin. Kirjakaupan perustaminen verkkoon ja sivutoiminen yrittäjyys mahdollistivat haaveen toteuttamisen ilman suurempia riskejä, ja kaupasta on tullut tärkeä ja rakas harrastus.”
Kirjakauppias etsii kirjoja sieltä mistä me muutkin: antikvariaateista, kirpputoreilta, kaikkialta mistä voi löytää vanhoja kirjoja. Sara sanoo, että on ihana tehdä löytöjä, vaikka löydöt päätyisivätkin edelleen uusille omistajille.
”Asiakkailta tulee myös jonkin verran kyselyjä tietyistä kirjoista”, Sara kertoo. ”Yleensä ihmiset etsivät lapsuuden ja nuoruuden suosikkejaan. Lisäksi vanhemmat tilaavat lapsilleen ja nuorilleen kirjoja. Kauppani suosituimpia kirjoja ovat Neiti Etsivät sekä Anna-kirjat.”
Saran Tyttökirjaklassikot myy kuitenkin myös uudempaa kotimaista kirjallisuutta.
”Kategoriaan valikoituu 1980-2000-luvun kotimaisia nuortenkirjoja. Olen luokitellut teokset aikarajauksella. Mukana on nuortenkirjaklassikoita, uutuuksia sekä uudempaa kotimaista tyttökirjallisuutta.”
Tyttökirjojen tulevaisuus?
Tyttökirja-asiantuntija luottaa genren voimaan jatkossakin.
”Tyttökirjojen lukeminen on siirtynyt monesti sukupolvelta toiselle. Äidit ovat siirtäneet tyttärilleen tyttökirjojen lukemisen traditiota esim. Montgomeryn Anna- tai Anni Polvan Tiina-kirjoilla. Tyttökirjallisuuden yhden uranuurtajan Rauha S. Virtasen kirjoja luetaan jo monessa polvessa. On vaikea ennustaa, mutta toivon tradition jatkuvan ja syntyvän yhä uusia tyttökirjasukupolvia.”
Kysyin Sara Kokkoselta myös, ovatko tyttökirjat muuttuneet hänestä ajan myötä. Eivät – ja ovat.
”Tyttökirjoissa on vuosikymmenestä toiseen sankaritar, joka erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta selviää ja pärjää! Uusien kirjojen kuvaus tulee lähemmäksi nykypäivää, mutta kasvamiseen liittyvät kysymykset, kuten suhteet vanhempiin tai ihastuminen, pysyvät samoina. Uudemmissa tyttökirjoissa tyttöjen seksuaalisuus on tullut voimkkaammin mukaan.”
Sara suosittelee kesälukemiseksi kotimaisia tyttökirjoja, kuten Anni Swanin Kaarinan kesälomaa tai Anni Polvan Tiinan ampiaiskesää. Modernimpana kirjavinkkinä hän mainitsee Vilja-Tuulia Huotarisen Siljan laulun.