Helmikuun luetut

 

Jee, maaliskuu, kevät! Sitä ennen kuitenkin yhteenveto helmikuun lukemisista ja bloggaamisista.

 

Kuukausi alkoi tyylikkäästi Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjalla; Saarikosken kolme viimeistä runokokoelmaa julkaistiin yhteispainoksena uudestaan juhlavuoden kunniaksi. En ymmärtänyt kaikkea, mutta nautin.

Seuraavaksi hihittelin pirullisesti julman ironisille ihmissuhdekuvauksille ja mietin, millaista olisi viettää iltaa Claire Castillonin kanssa. 

Kävin myös Kanadan tundralla inuittien luona M. J. McGrathin uutuustrillerin Jään muisti avulla. Kirjasta jäivät mieleeni alkuperäiskansojen tavat ja kieli, hieno luonto, ei niinkään itse tarina. 

Mari Saatin Lasnamäen lunastaja oli napakka, hauska ja tarkka kuvaus nyky-Virosta. Lukisin mielelläni lisääkin tällaista sujuvaa ja nopeaa mutta tärkeää tekstiä! Virolainen kirjallisuus ja elämä kiinnostaa.

Katja Ketun Kätilö valittiin viime vuoden bloggarien suosikkikirjaksi, joten pitihän se lukea. Lukukokemus oli hämmentävä ja aluksi tuskastuttavakin, mutta kääntyi hyväksi, hienoksikin. Kävin myös Akateemisessa katsomassa, kun Kettu sai bloggareilta kunniakirjan ja kertoi kirjastaan ja työstään.

Kuukauteen mahtui toinenkin trilleri. Rosamund Luptonin Sisar nousi keskivertotrillerin yläpuolelle mm. kirjemuotonsa takia ja siksi, että siinä oli mukaviakin henkilöitä.

Silja Järventaustan proosarunokokoelma Hyvän yön puisto oli merkillinen. En oikein pysty sanomaan siitä mitään täsmällistä, mutta pidin siitä silti. Mielenkiintoista väläyksiä asioista ja tunnelmista, hetkistä.

Sokerina pohjalla Minna Saarelman Kissojen nimipäiväkirja. Sitä seurasi hauska ja kiinnostava keskustelu lemmikkien nimistä. Ja minä hölmö ajattelin ensin, sopiiko kissannimikirja edes vakavasti otettavaan (?) kirjablogiin!

 

Näiden teosten lisäksi luin Riitta Rossilahden haikurunokokoelman sekä nyky-Kiinassa liikkuvan novellikokoelman, josta kirjoittanen vielä tänään. A. S. Byattin hieno Lasten kirja on edelleen kesken! Luin osittain myös Seija Vilénin hienoa Pohjan akkaa, koska haastattelin kirjailijaa Kalevalan tuomisesta nykykirjallisuuteen ja -aikaan. Luen kirjan vielä kevään mittaan paremmin ja kirjoitan siitä erillisen jutun, se on ansainnut sen.

Taisin lukea helmikuussa vähän vähemmän kuin yleensä. Aloitin kuun puolivälissä päivätyöt opintopainotteisen vuorotteluvapaan jälkeen ja uuden arkirytmin löytämisessä on ollut ja on tehtävää. Eiköhän se tästä. Joka tapauksessa päädyin vapaan lopuksi  lukutoukan sapattikatsauksessa ilmoittamaan, etten haluaisikaan lukea enempää kuin luen.

Lukutoukkakatsauksen lisäksi K-blogissa katsahdettiin viime kuussa mm. unkarilaiseen kirjallisuuteen, ulkomaisiin kirjallisuuslehtiin ja tuleviin kirjauutuuksiin sekä kevään kirjallisuustapahtumiin. Lanseerasin myös Adrian Molen kunniaksi teinihaasteen. Aion osallistua siihen piakkoin! Lotta-kirja on jo etsitty hyllystä…