Jane Green: Kirjaflirttiä
Käsi pystyyn, jos et ole koskaan haaveillut omasta kirjakauppa-kahvilasta! Sitä minäkin. Kaikki innokkaat lukijat ovat haaveilleet vähintäänkin olevansa tuollaisen kaupan kanta-asiakkaita, mutta useimmat myös omistajia.
Jane Greenin nimi nousee usein esiin, kun aprikoidaan, kuka on kirjoittanut hyvää tai edes tutustumisen arvoista chick litiä. Olin aikonut tutustua Greeniin aiemminkin, mutta varsinaisen sysäyksen antoi tämä teos kirjakauppateemallaan. (Kyllä, siltä varalta että voitan lotossa, olen jo päättänyt oman unelmieni kirjakaupan nimenkin.)
Genren lakien mukaisesti Kirjaflirttiä kertoo kolmikymppisistä nuorista aikuisista, lontoolaisesta Cathysta ja hänen pienestä ystäväpiiristään, joka on kuin tiivis perheyhteisö. Cathy on sinkku jättäessään mainostoimistotyönsä ja perustaessaan ystävänsä kanssa lähes hetken mielijohteesta oman kirjavaltakunnan, siis kirjakahvilan. Tietenkin kuvioihin astuu myös mies, jonka kanssa seuraa eipäs-juupastelua eli ollako vai eikö olla -venkslausta. Cathin työ- ja suhdekuvioiden lisäksi seurataan mm. ystävien avio-onnea, pohditaan perhe-elämää, seksuaalisuutta, aidsia. Nauretaan, itketään, halataan, syödään ja juodaan: ystävyydellä on oikeastaan yhtä suuri rooli kuin rakkaudella tässä kirjassa. Jos teos olisi myynnissä Cathyn Bookends-kirjakaupassa, se pääsisi täysin syin chick lit -hyllyyn.
Kirjaflirttiä ei ole niin nokkela eikä räväkkä kuin suosikkini Bridget Jones, mutta sen sijaan se on aavistuksen realistisempi ja paljon sympaattisempi. Cathy ja kumppanivat ovat aika tavallisia ihmisiä niin jenkkakahvoineen kuin epävarmuuksineen, eikä kirjassa oikeastaan tapahdu mitään sellaista, jota ei voisi tapahtua oikeastikin. Cathyn ihastus on kieltämättä varsin täydellinen, mutta niinhän chick litissä pitääkin, ja lisäksi tuo ihastuskin on oikein mukava. Kirjaflirtiltä on turha odottaa suurta kaunokirjallista elämystä, mutta eipä tullut toisaalta sellaistakaan oloa, että luen englantia suomeksi. Ja sellainen jutusteleva, välillä hieman junnaavaltakin tuntuva tyyli kai kuuluu tällaiseen kirjallisuuteen.
Jos tekee mieli juoruilla tyttöjen kanssa, muttei ole mitään juoruttavaa, juoruntarpeen voi korvata erinomaisesti tällaisella kirjalla. Sitä lukiessa oli paikoin yhtä mukavaa kuin ystävien kanssa rupatellessa.
Ja se kirjakauppateema oli kyllä kiinnostava!
Tekstinäyte sivulta 30. Päähenkilö muistelee entistä parasta ystävyynsä:
En tarkoita, etten olisi halunnut tavata häntä. Kyllä minä halusin, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampi oli tarttua puhelimeen ja soittaa hänelle. Sitten kului vielä muutamia vuosia, ja urani lähti nousuun. Minulla oli poikaystäviä ja tilapäissuhteita ja ihanat ystäväni, etenkin Si. He kaikki yhdessä täyttivät tyhjiötä, jonka Portia oli jättänyt niin monta vuotta aiemmin. Lakkasin vähitellen ajattelemasta Portiaa kovin usein, vaikka rehellisesti sanoen hän lymyili aina jossakin takaraivossani.
Kirjaflirtin parissa on hiljattain viihdytty myös Luettuja maailmoja -blogissa. Mari A. kirjoitti tänä kesänä Greenin Vuosi maalla -kirjasta (siinäpä toinen varsin hyvin kirjan aiheeksi käyvä unelma!) ja pohti chick litiä laajemminkin.
Oletko lukenut Jane Greeniä? Tai luetko chick litiä – jos et, mikset? Ja, se tärkein kysymys, millainen olisi unelmiesi kirjakahvila?
Jane Green: Kirjaflirttiä (Bookends, 2000). Karisto, 2011. 2. painos. Suom. Auli Hurme-Keränen