Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Kävikin niin, että Madeleinella oli oma hullu ullakollaan, nimittäin hänen 190-senttinen poikaystävänsä.
Harvasta kirjasta voi sanoa, että se on samanaikaisesti monipuolinen, vetävä, pelottava ja lumoava. En odottanut Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhien suomennosta turhaan kuukausitolkulla, sillä tästä kirjasta voi sanoa juuri noin.
Monipuolisuus tulee kirjan teemoista. Pääaihe on, kuten Eugenides itse taannoisella Suomen-vierailullaan määritteli, young love. Kyseessä ei ole kuitenkaan vain collegeopiskelijoiden Madeleinen, Leonardin ja Mitchellin kolmiodraama. Kirja kertoo myös aikuistumisesta ja oman paikan etsimisestä. Leonardilla on rikkonainen perhetausta ja etenkin rikkonainen mieli: hän on maanis-depressiivinen. Mitchell taas tuskailee onnettoman rakkauden lisäksi uskonnollis-filosofisia teemoja ja päätyy Eurooppaan ja Intiaan hakemaan vastausta kysymyksiinsä.
Ja Madeleine, parikymppinen kaunis nainen. Häntä kuvataan etenkin hänen kirjallisten kiinnostustensa ja opintojensa kautta. Jane Austenin romaaneista innostunut ja Barthesia tuon tuosta lukeva Madeleine haluaa viktorianistiksi. Kun hänestä kertova kirja alkaa näin, lukutoukka ei voi kuin hymyillä ja huokaista onnesta:
ENSINNÄKIN KAIKKI NÄMÄ kirjat. Tässä olivat hänen Edith Wartoninsa, eivätkä romaanit olleet nimen vaan julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä; tuossa koko Modern Libraryn Henry James -sarja, jonka hän oli saanut isältään lahjaksi 21-vuotissyntymäpäivänään; myös koirankorvilla olevat kurssikirjapokkarit jotka hän oli lukenut collegessa; paljon Dickensiä, nokare Trollopea ja mahan täydeltä Austenia, George Eliotia ja hirmuisia Brontën sisaruksia.
Onnenhuokauksia riittikin sitten kautta kirjan, sillä teos aivan vilisi kirjallisuusviitteitä sekä pohdintoja kirjanystävän elämästä. Yksi kirjan pääteemoista oli hieman ilkikurinen ja kenties itseironinen kysymys siitä, voiko liialla (viktoriaanisten) rakkausromaanien lukemisella etääntyä oikeasta elämästä.
Vetäväksi Naimapuuhia-teoksen teki se, että teemoja oli niin useita ja näkökulma vaihtui usein. Välillä oltiin Mitchellin perässä Äiti Teresan jalanjäljillä, podettiin psyykenlääkityksen sivuoireita Leonardin kanssa ja sitten taas palattiin Madeleinen hieman kireän mutta mallikelpoisen perheen pariin. Ajattelin ensin, että 599 sivua on aika paljon rakkausromaanille, mutta ei. Jeffrey Eugenides on todella taitava ja harkitseva kirjoittaja: tässä teoksessa ei ollut mitään ylimääräistä. Teos ei myöskään tuntunut lukiessa pitkältä, vaan päinvastoin, olisin mielelläni lukenut päähenkilöistä enemmänkin – olkoonkin, että Eugenidesin taituruus ilmeni sitenkin, että kirjan lopetus oli todellakin lopetus, vastaanpanematon stoppi kiehtovalle kertomukselle.
Pelottavaa oli se, miten keski-ikäinen mies voi kertoa nuoresta naisesta näin tarkasti! Välillä Madeleinen ajatukset tuntuivat olevan kuin omasta nuoruuden päiväkirjastani, ja silloinkin kun eivät olleet, ihailin ja vähän kauhistelinkin Eugenidesin psykologista silmää. En muista hetkeen lukeneeni teosta, jossa mies (tai nainenkaan) olisi kuvannut nuoren naisen sielunelämää näin uskottavasti.
Kerta kaikkiaan lumoava teos ja täydellinen maailmaltakatoamiskirja.
En ole lumoutuneisuuteni kanssa yksin, vaan Naimapuuhiin on jo ihastuttu ympäri nettiä. Lilyssä tämän kirjan ystäviin kuuluvat ainakin Kati, Koko H ja Helmi K.
Ainoa muutos, jonka olisin kirjaan toivonut, olisi ollut se, että sen nimi ei olisi ollut Naimapuuhia. En ymmärrä! Kirjassa puhuttiin kautta linjan avioliittojuonesta, johon myös alkuperäinen nimi The Marriage Plot viittaa, mutta ehkä naimanimelle on ollut kustantamossa perusteensa.
Olen nyt lukenut kaikki Jeffrey Eugenidesin teokset. Merkillinen, huikea Middlesex pysyy yhä suosikkinani, mutta Naimapuuhia kiilaa Virgin Suicidesin ohi hyväksi kakkoseksi. Todella hyviä kirjoja kyllä kaikki, ja hämmästyttävän erilaisia. Toivottavasti seuraavaa Eugenidesin romaania ei taas jouduta odottelemaan vuosikausia!
Niin ja seuraavaksi tekisi mieli lukea Roland Barthesin Rakastuneen kielellä. Tsekkasin jo, että sen saisi Adlibriksestä.
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011). Otava, 2012. Suom. Arto Schroderus. Etukannen suunnittelu Anja Reponen