Joikaamisen voima on ruutiakin väkevämpi

 

Hyvää saamelaisten kansallispäivän iltaa! Saamelaispäivän kunniaksi sain jo aiemmin intoilemani teoksen eli norjalaisen Magne Hovdenin kirjan Saamelandia. Mutta koska kirja tuli vasta tänään, olen lukenut vasta alkua.

Se vaikuttaa hyvältä, nasevalta. Kirjan mottona on Joikaamisen voima on ruutiakin väkevämpi, ja sivulla 23 Saamelandia-elämyspuistoa ideoivat ystävykset pohtivat: 
 

”Tämä puro on täydellinen, Roy. Voimme ripotella tänne kultaiseksi värjättyä hiekkaa ja tuoda turistit huuhtomaan kultaa. Näen sieluni silmin. Japanlaiset kyyhöttävät saamelaiskoltuissaan perse pystyssä ja vati kädessään.”

 

Oletan, että kirja on hauska ja saamelaiskuvaa uudistava. Lisää arviota seuraa, kunhan saan muutaman muun kirjan ensin alta pois.

Saamelandiasta oli puhetta jo aiemmin saamelaiskirjallisuuspostauksen yhteydessä. Ko. postaus herätti hyvää keskustelua, ja äskettäin Inga osallistui keskusteluun kertomalla kirjavinkkejä ja linkkaamalla Sámi Duodji -ry:n nettikauppaan. Mielenkiintoisessa kaupassa on mm. musiikkia, koruja sekä saamelaista ja saameksi käännettyä kirjallisuutta! Pohdin tosissani, pitäisikö Märta Tikkas -fanilla olla Tikkasta saameksi hyllyssään? Voi tosin olla, että Cuohtelogu ráhkesvuodacuvccas jäisi lukematta.

 

Oikeasti kaupassa ovat (minulle) kiinnostavimpia saamelaiset, suomeksi tai englanniksi käännetyt teokset. Jos pääsen joskus toivematkalleni kauas pohjoiseen, voisin pakata matkalukemisiksi vaikka englanniksi käännettyä Nils-Aslak Valkeapäätä (The sun, my father).

 

 

Ylen sivuilla on tietoa saamelaisten kansallispäivän historiasta ja pieni pätkä Nils-Aslak Valkeapään runoutta suomeksi:

Läpi sukupolvien
tottuneet selviytymään
yksin
paljaan taivaan alla
oman tokkansa kanssa