Joulun kirjavinkit K-blogista ja ulkomailta
No niin. Nyt on pukeuduttu Anna Kareninan tavoin, ostettu ihania kirjatavaroita, ja lopulta on joulun kirjalahjavinkkien aikakin.
Kuten isänpäivävinkeissäkin, keskityn taas tämän vuoden kirjoihin, että kirjat löytäisi helposti kaupasta. Oksaset-Pulkkiset-Valtaojat-Finlandia-ehdokkaat on myös pudotettu pois listalta, koska ne löytää kaupoista varmasti – ja ovat varmasti kelpo luettavaa kaikki, sikäli kyllä ansaitsisivat listapaikan (olen nyt aloittanut Jään ja se on juuri niin viisas, levollinen, ihana kuin toivoinkin!).
Kaikki kirjat ovat sellaisia, että olen vähintäänkin selannut niitä. Kerron kirjoista siis mielelläni lisääkin. Olisi myös kiva kuulla, mitä te muut aiotte kääriä kirjalahjapaketteihin! Tai mitä itse toivot lahjaksi?
K-blogi suosittelee:
Ruoasta, sen alkuperästä ja merkityksestä kiinnostuneille
Sally Butcher: Vegestan – kasvisruokaa Lähi-Idästä. Välimeren ja Arabian niemimaan ruokaperinteestä ammentava vegekeittokirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja on tullut niin monta kertaa vastaan, ettei se voi olla huono. Olen aika huono kokkaamaan ohjeiden mukaan, mutta oletan, että tässä kirjassa on aineksia ja ideoita, joita en itse keksisi. Olen itse toivonut tätä joululahjaksi.
Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä. Epäilen, ettei tuoreen Tieto-Finlandia-voittajateoksen jälkeen tee mieli syödä lihaa enää koskaan, mutta toivon että mahdollisimman moni lukee kirjan. Käsittääkseni kirja ei paasaa mutta on täynnä tärkeää eettistä asiaa. Minua se kiinnostaa myös siksi, että se on kotimainen – ulkomaiset saman aiheen kirjat on helpomi sivuuttaa poleemisina ja ajatellen, että ”ei koske meitä”. Olen selannut kirjaa ja parhaillani odotan sitä kirjastosta. (Olen sekasyöjä, mutta ruoan alkuperä ja eläimien olosuhteet kiinnostavat.)
Heidi Kuusisto: Uusi päivä. Quinoaa-blogin pitäjän kirja kertoo ruoan merkityksestä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Olen tutustunut kirjaan pintapuolisesti. Ensin pidin sitä hieman hyveellisenä ja ärsyttävänä – koko elämäsi ihmissuhteita myöten muuttuu, kun syöt oikein – mutta kirjassa on hyvää asiaa. Ja luonnollinen ravinto on joka tapauksessa kiinnostava juttu.
Seikkailunhaluisille
Daphne Sheldrick: Rakkauteni Afrikka. Eläimiä, ihmissuhteita ja erityisesti luonnonsuojelua Keniassa. Villieläinten suojelulle omistautuneen Daphne Sheldrickin ja hänen miehensä tarinasta on tehty myös elokuva. Tähänkin kirjaan tutustuminen on minulla vasta selailuasteella, mutta oletan, että Elsa-leijonan ja Avaran luonnon fanina pidän tästä kovasti ja suosittelen sitä muillekin nojatuoliseikkailujen ystäville.
Päivi Kannisto: Elämäni Nomadina. Lahjaksi sille, joka uhoaa pakkaavansa rinkan ja jättävänsä kaiken. Kirjan luettuaan tietää, että se on mahdollista muttei aivan yksinkertaista. Lisätietoa nomadielämäntavasta löytyy paitsi Kanniston nettisivuilta myös omasta kirja-arviostani.
Historiasta kiinnostuneille
A. S. Byatt: Lasten kirja. Tiiliskiviromaani on edelleen kesken, mutta vaikutelmani siitä ovat erinomaisia ja erityisesti siksi, että kirja vie kiehtovasti menneeseen aikaan. Tässä oli ainesta joulunpyhien lukuromaaniksi laatukirjallisuuden ystävälle (jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä lukemiseen).
Jyrki Heino: Kellari. 1700-luvun lopun Turkuun sijoittuva murhakertomus ei ole kovinkaan jännittävä mutta sitäkin viehättävämpi: vanhaa Turkua ja sen elämänmenoa on kuvattu huolella ja selvästi myös suurella kiintymyksellä. Olen kuullut nyt paristakin ikäisestäni naisesta, jotka ovat pitäneet erityisesti kirjan miljöökuvauksesta ja sanoneet antavansa kirjan isälleen joululahjaksi. Monenlaisten lukijoiden teos siis! Lue myös oma arvioni.
Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa. Historioitsija Kortelaisen oman isoisän elämästä kertova puolifiktiivinen romaani tarjoaa tarkkaa ajankuvaa ja pistää miettimään oman suvun vaiheita – tai sitä, tiedämmekö niistä tarpeeksi. Luin kirjan ensin itse ja annoin sitten Kortelaisen terveisten kera vanhemmilleni. Kuulemani mukaan he ovat ihastuneet sekä terveisiin että kirjaan.
Kai Häggman: Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talon historia on sanojen mutta myös suomalaisen identiteetin historiaa. Erittäin kiinnostavalta vaikuttava teos.
Runouden ja kirjallisuuden ystäville
Pentti Saarikoski: Tiarnia-sarja. Tänä vuonna on vietetty Pentti Saarikoski -juhlavuotta, ja joulupakettiin voi sujauttaa lähes kenelle tahansa esineenä kauniin ja sisällöllään ainakin minua monin tavoin koskettaneen Tiarnia-sarjan. Runot ammentavat mm. kreikkalaisesta mytologiasta ja rakkaudesta, mutta mukana on myös huumoria ja kirjailijaelämää. Oma arvioni löytyy täältä.
Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin. Kirjekokoelma kertoo kirjoittamisesta, mielipiteistä, rakkaudesta… Olen lukenut aiemmin kertomuskokoelman Näin hetki sitten ketun, ja ainakin siitä välittyi Mukan viisaus: esseissä, runoissa ja kirjeissä oli todella hienoja ajatuksia ja sanavalintoja. Niinpä tämä uusi kokoelma kuuluu ainakin minun pukinkonttiini.
Helena Ruuska: Marja-Liisa Vartio – kuin linnun kirkaisu. Kirjailija Marja-Liisa Vartion elämäkerta on tämän vuoden vaikuttavimpia lukuelämyksiäni. Kirjailijaelämän ohella mieleeni on jäänyt sen kulttuuri- ja jopa rakennushistoriallinen arvo: kirja piirtää kiinnostavaa ajankuvaa mm. siitä, millaista oli elämä Herttoniemessä, Helsingin ensimmäisissä rivitaloissa. Oma arvio on täällä.
Viisautta arvostaville
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Olen niin iloinen, että Itärannan Teemestarin kirja käännetään englanniksi ja ilmestyy vuonna 2014 Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa! Veden merkityksestä kertova kaunis ja viisas teos yhdistää kiehtovasti mm. ikiaikaiset teeseremoniat ja luonnon tuhoutumiseen liittyvät tulevaisuudenuhat. Tiedelehtien suurkuluttaja -insinöörimieheni piti kirjasta, samoin ympäristöasiantuntija-laatukirjallisuuden ystävä -siskoni. Kurkkaa täältä arvioni.
Markku Rönkkö: Metsän poika. Ekokriittinen ja viisas puheenvuoro luonnon puolesta tämäkin. Olen lukenut kirjasta alkua ja teos vaikuttaa hurjalta mutta hyvin ja täsmällisesti kirjoitetulta. Arvostan kirjoja, joilla on sanoma, mutta se tulee esille paasaamatta.
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous. Viisaan naisen viisaita ja koskettavia sanoja. Ihana Eeva Kilpi! Tarvitseeko perustella enemmän? Jos kaipaat lisäperusteita, lue arvioni tästä kirjasta ja katso, miten Eeva Kilpi valloitti kirjamessuyleisön.
Kaikenikäisten iloksi
Tuulen tuomaa – Ankalliskirjallisuuden klassikot. Ankkalinnan väki kertoo, miten Tuulen viemää ja muut klassikot menivätkään.
Minna Keinänen ja Harri Nyman: Kissojen Suomi. Miten kissat tulivat Suomeen, mitä ne tekevät täällä nykyisin, millaista on kissataide – entä kissaihmiset? Monipuolisessa teoksessa on paljon kissatarinoita ja runsas kuvitus, josta on iloa pienemmillekin kissafaneille. Lue kirjailijoiden haastattelu täältä.
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia. Klassikosta on otettu näköispainos! Kauniit kuvat vetoavat lapsiin, vakava tarina kentien enemmän aikuisiin.
Marjut Hjelt, Christer Nuutinen: Veden valtiaat. Vesiolentoihin liittyviä taruja ympäri maailmaa kokoava teos kutkuttaa lapsen mielikuvitusta ja sivistää aikuista. Kirja-arvioni löytyy täältä.
Lapsille ja nuorille
Seita Vuorela: Karikko. Kiehtova, monitasoinen nuortenkirja kertoo lapsen surusta ja kodittomuudesta, mutta myös ystävyydestä. Hienosti kirjoitettu teos yhdistää nykykulttuurin ja vanhat sadut. Olin lukiessani vaikutunut myös kirjan kuvituksesta – ja lupaan kertoa kirjasta tarkemmin lähiaikoina.
Vinkkaan lanu-kirjallisuusvinkkejä etsiville myös tuoreesta Blogistanian Kuopus -äänestyksestä ja tuloksista. En itse osallistunut äänestykseen, koska luen niin vähän uusia lasten- ja nuortenkirjoja, mutta ohjaan aiheesta kiinnostuneet Saran kirjat -blogiin, jossa on koontilista kaikista ääniä saaneista kirjoista ja äänestykseen osallistuneista blogeista.
***
Joulun kirjavinkkilistalta puuttuvat lähes tyystin kaunokirjalliset teokset, dekkarit yms. ”peruslahjakirjat”. Ne ovat kuitenkin hyvin esillä kirjakaupoissa. Listaani piti muutenkin karsia hieman, sillä mieleeni putkahti koko ajan uusia kirjasuosituksia, eikä listasta meinannut tulla loppua. Niin että muistakaa myös Osmo Rauhalan elämäkerta, Huovisen Puukansan tarina, kaikki mitä Monika Fagerholm on tänä vuonna julkaissut, Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen, uudet Tolkien-suomennokset ja -painokset…
Suosittelen myös, että jos tunnet lahjansaajan kirjamaun hyvin (kirjoitin ensin kirjamasun, sehän kirja-ahmatille sopisikin!), osta hänen lempikirjansa vieraalla kielellä. Vaikken ole saanut kaikkia kirjoja edes luettua, minusta on hauskaa, että omistan mm. Siri Hustvedtilta, Claudie Gallaylta ja Haruki Murakamilta sellaisia teoksia, joita ei ole ainakaan vielä suomennettu.
Viimeisenä vinkkinä annan The Guardianin joulukirjakoosteen. Jos laskin oikein, Guardianilla on peräti 14 erilaista kirjavinkkikatergoriaa ja lisäksi lista vuoden 2012 parhaista kirjoista. Jee! Guardianin listan takia olen itse valinnut listallani lähinnä kotimaisia kirjoja – ja siksi, että kotimainen kirjallisuus on aina lähellä sydäntäni ja sitä kannattaa tukea.