Kirjablogi… AH! Eli mitä hyötyä kirjablogista on?
Silviisii-palstalla ilmestyi eilen hauska kirjoitus Kirjablogi… äh. Oli kiinnostavaa lukea T-a:n pohdintaa kirjabloggarien elämästä, tai siitä, millaiselta se ei-kirjabloggarista näyttää.
Sellaiselta, ettei bloggarilla ole työtä eikä perhettä. Ja se lukee vain uutuuskirjoja. Se on ehkä yli-ihminen.
Minulla on kirjablogi mutta myös päivätyö, joka ei muuten liity kirjoihin lainkaan. Matkoineen työhöni menee ainakin 10 tuntia päivästä. Usein luen työmatkalla, en kuitenkaan aina. Iltaisin tapaan ystäviä, yritän kuntoilla, teen koti- tai pihahommia ja viihdytän miestäni ja kissojani. Minulla ei ole lapsia, mutta monilla muilla kirjabloggareilla on.
Seuraan aktiivisesti kirjamaailmaa mm. netin kautta. Tutustun kustantamon uutuuskatalogiin aina kun näen sellaisen. Luen paljon uutuuksia, koska olen altis niiden houkutuksille – toisaalta melkein kaikki lempikirjani ovat klassikkoja. Saan jotkut kirjat arvostelukappaleina, mutta ostan myös paljon uutuuksia. Ja vanhoja kirjoja. Minulla on reilut tuhat kirjaa ja vuodessa luen reilut sata. Luku on pysynyt viime vuodet samana, luin siis näin paljon jo aikaan ennen kirjablogia.
Jotkut asiat ovat aivan toisin kirjablogiaikana.
Ensinnäkin kirjat muistaa paremmin, kun niistä kirjoittaa. Ja jos unohtaa, voi aina katsoa, mitä mieltä kirjasta olikaan. (Joskus joudun tarkistamaan blogista, olenko ylipäätään lukenut tietyn kirjan.)
Kirjoittaminen syventää lukukokemusta, kun kirjaa tulee analysoitua. Usein vielä kirjasta netissä syntynyt keskustelu tuo siihen uusia näkökulmia tai keskustelun kautta saa lisää lukuvinkkejä (ihan kuin kirjojen suurkuluttaja niitä tarvitsisi).
Julkisen lukupäiväkirjan pitäminen on ainakin minun kohdallani lisännyt kirjakeskustelua myös muualla kuin netissä. Kirjoista tulee aiempaa enemmän puhetta myös livenä ja sähköpostitse. Joskus joku läheinen ilmoittaa haluavansa lainata minulta kirjan, kun ”luin blogista, että sulla on se”.
Toisaalta, kun netti tarjoaa hienon mahdollisuuden kuulua kirjanystävien yhteisöön, omilla kirjakokemuksilla ei tarvitse piinata kaikkia tuttavia. Olen lopettanut kyselemästä kaikilta, oletko lukenut mitään kiinnostavaa viime aikoina. Toisaalta viime vuosina tutustunut niin moneen kanssabloggariin ja muihin lukutoukkiin, että tuo kysymys on käynyt tarpeettomaksi. Suuri osa ystävistäni ei malta odottaa kirjakysymystä, vaan kertoo itse ensi tilassa, mitä kiinnostavaa on viimeksi lukenut.
Nämä asiat tulivat ensimmäisinä mieleen, kun pohdin bloggaamisen iloja ja hyötyjä. Olen onnekas, kun blogi on laajentanut lukemista paljon! Aluksi kirjahöpötykseni olivat salasanan takana, mutta jo se, että ne olivat pöytälaatikon sijasta netissä, helposti uudelleen luettavissa ja muutenkin jotenkin hallitussa ja harkitussa muodossa, teki lukemisesta entistä monipuolisemman harrastuksen, samoin kirjoittamisesta.
En ole yli-ihminen, mutta olen ihminen, joka lukee nopeasti ja paljon. Ja haluaa lukea ja kertoa lukemisesta muillekin.
P.S. Jos et tunne kirjablogeja, aloita tutustuminen Facebookista, Kotimaisista kirjablogeista. Sivu ei vaadi sisäänkirjautumista.