Kirjapolun seurailua – eli miten valitset lukemisen?
Myönnän, infografiikka ei ole ydinosaamistani eikä varsinkaan tähän aikaan illasta. Oikeastaan yllä olevasta suttuisesta kuvasta ei pidä edes saada tarkasti selvää, vaan kuva on vain havainnollistamassa postauksen aihetta: lukeminen on polveilevaa ja monesta suunnasta vaikutteita saavaa.
Koko H, jonka palsta Ima de la Falaise on nyt tauolla, kehotti joskus alkuvuodesta tekemään kirjakartan lukemisista. Aloitin, mutta kompastuin hahmotusongelmiin jo alkumetreillä… Ajatus jäi kuitenkin itämään niin, että olen kuin puolivahingossa seuraillut kevään mittaan tavallista tietoisammalla mielellä, miten valitsen kirjat luettavaksi.
No – milloin mitenkin! Aina kun minulta on aiemmin kysytty asiaa, olen luetellut sujuvan ritirimpsun: saan lukuideoita kirjablogeista ja kustantamojen ja lehtien nettisateilta ja painetuista julkaisuista. Tunnen lukijoita ja seuraan kirja-alan kuulumisia. Joskus saan kirjoja lahjaksi tai teen ale- ja antikkalöytöjä.
Totta tuokin, mutta lopulta sattumalla on suuri merkitys siihen, mitä oikeasti päätyy luettavaksi.
Kuvan vasen kirjapolku alkaa ystävänpäivästä, jolloin mietin kiinnostavia rakkaus- ja ystävyysteemaisia kirjoja. Muistin Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, joka on mielestäni hyvin taidokas ja kiinnostava. En kuitenkaan löytänyt kirjaa alkuvuodesta, luin sen myöhemmin keväällä. Kun sitten kuulin, että eräs ahkera lukija harvensi kirjavarastojaan, nappasin Bergmanin Hyvän tahdon. Paitsi että sen takakannessa mainittiin Fanny ja Alexander. Se oli siis pakko hankkia, ja aion lukea sen enkä Hyvää tahtoa kesällä. Aloin samalla suunnitella muitakin kesäkirjoja: haluan lukea Bergmanin innoittamana kepeänvakavaa vanhempaa kirjallisuutta (kesäkirja”paljastuksia” tulossa piakkoin palstalle).
Oikean puoleinen kirjapolku sai alkunsa lukupiiritapaamisesta, jossa päätimme lukea yhdessä Katherine Stockettin Piiat. Kirjassa viitataan Margaret Mitchellin Tuulen viemään, josta tuli seuraava lukupiirikirja (lukeminen kesken). Em. kirjat ovat saaneet minut muistelemaan Kunta Kinteä eli Alex Haleyn Juuret-teosta, jonka ahmin teininä. Kunta Kinten Afrikasta tuli mieleen Elsa-leijonan tarina, jonka luin kun opin lukemaan. Sittemmin olen kirjamatkannut Afrikassa etenkin Doris Lessingin teosten kautta.Ja ja ja… vaikka mitä kirjoja on tullut mieleen. Ja nyt tuntuu siltä, että Afrikka-lukemisteema on viriämässä!
Toisaalta kirja saattaa olla lukulistallani kauan, mutta ei päätyy luettavaksi vasta vuosien kuluttua ja lopulta sattuman oikusta. Markus Nummen Karkkipäivä olisi ollut minusta Finlandian arvoinen, vaikka kuulin siitä vasta kun se taannoin oli Finlandia-ehdokkaana. Olen siitä lähtien ollut aikeissa lukea kirjan, mutta kesti viime viikkoon, ennen kuin se tuli edullisena pokkarina vastaan, ja sitten aloinkin lukea sitä heti bussissa kotimatkalla.
Summa summarum: ideoita voi tulla mistä vain ja todellinen lukusysäys milloin tahansa. Ja vielä: vaikka minusta on ihastuttavaa laatia kirjalistoja etenkin kesäksi, pysyn harvoin suunnitelmissani.
Haluaisin kyllä piirtää joskus sen kirjakartankin. Epäilen, ettei siinä olisi montaakaan selkeää Bergman-polkua vaan enemmänkin näitä Amerikasta Afrikkaan ja takaisin tyyppisiä -polkuja.