Kirjastohaaste: Kehu kotikirjastoasi!
Kesälomalla tulee paitsi kurkisteltua toisten kirjahyllyihin myös piipahdeltua kirjastoihin aina tilaisuuden tullen.
Viime viikolla kurkistin sisään Oulun pääkirjaston ovesta ja nappasin muutaman kuvan. Kirjasto sijaitsee jylhästi meren äärellä, oikeastaan meren päällä. Se on suuri ja vakuuttava rakennus, jonka veikkaan olevan kesähelteellä paljon kutsuvampi kuin talven viimassa. Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelema kirjasto edustaa betoniarkkitehtuuria pahimmillaan ja parhaimmillaan – vei raskas ja eleetön tyyli jakaa varmasti mielipiteitä. Minusta kirjasto vaikutti rauhalliselta, työntekoon ja kirjanetsintään kutsuvalta. Vaikka pienet kirjastot ovat sympaattisia ja niitä pitäisi puolustaa viimeiseen asti, suurissa kirjastoissa kiehtoo mahdollisuuksien määrä: täällähän voi löytää ja tehdä melkein mitä vain!
Oulun kirjastokuvat saavat toimia tämän postauksen kuvituksena. Blogikirjoituksen aiheena on oman kirjaston kehuminen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, missä kirjastoissa käytte ja mitkä ovat tuon kirjaston parhaita puolia? Jos et halua kertoa kotikirjastoasi, kerro yleisesti kirjastojen hyvistä ja tärkeistä puolista: ominaisuuksista ja palveluista.
Minä käytän eniten Espoon Sellon kirjastoa, koska se on sopivasti työmatkani varrella. Olen suunnitelmallinen kirjastonkäyttäjä: yleensä vain haen etukäteen varaamiani teoksia ja palautan lainassa olleita. Arvostan Sellossa sujuvuutta ja ystävällistä asiakaspalvelua. Vaikka kirjasto on iso, siellä on mutkaton tunnelma. Lisäksi tähänkin kirjastoon sopivat nuo yleiset ison kirjaston hyvät puolet, jotka jo mainitsin. Viimeksi Sellon kirjastossa käydessäni havaitsin, että varausten noutopalvelu on ulkoistettu kirjaston käyttäjille itselleen;kirjojen palautuksistahan olimme jo huolehtineet itsenäisesti vuosien ajan. Hetken ihmettelyn jälkeen omien varauksien nouto sujui vaivatta. Kuuluun niihin, jotka huolehtivat mielellään itsenäisesti kirjastolainauksista ja esim. asioivat kaupassa pikakassalla, kunhan itsepalvelu ei tarkoita sitä, että samaan aikaan vähennetään henkilökuntaa ja karsitaan muista palveluista.
Mietin, että joku saattaa hermostua, kun omat varaukset ovat nimilapun kera odottamassa noutohyllyssä kaikkien muiden kirjastonkäyttäjien nähtävinä. Minä olin varannut vain yhden kirjallisuustieteellisen tutkimuksen, joka ei varmasti herättänyt tirkistelyn- tai juoruilunhalua kenessäkään.
Toinen vakiokirjastoni on Kauniaisten kirjasto. Se voitaneen luokitella keskisuureksi kirjastoksi – ja ainakin se on keskivertoa mukavampi!
Kauniaisten kirjasto on aika suuri, mutta tuntuu pieneltä. Siellä on pari suurempaa luku- tai työskentelynurkkausta, ja niiden lisäksi lukuisia (!) pienempiä lukunurkkauksia. Sieltä täältä hyllyjen välistä löytyy tuoleja tai työpisteitä. Kirjastossa on aina rauhallista ja henkilökunta on aina ystävällinen. Tämä kirjasto on oivallinen luppoajanviettopaikka: siellä on paljon kirjoja eli kirjalöytömahdollisuuksia, mutta kukaan ei myöskään ihmettele kirjastonkäyttäjää, joka parkkeraa itsensä jollekin noista tuoleista tai työpisteistä ja vain viettää mietiskellen aikaansa.
Jokin aika sitten parkkeerasin voipuneen itseni ja monet kauppakassini kirjaston runonurkkaukseen. Havaitsin, että olen pelkkien runohyllyjen ympyröimänä ja että runoja on teemoittainkin esillä. Arvostan aina sitä, että kirjastoissa on ajankohtaisia ja muita ”tyrkky”hyllyjä. En lainannut runonurkkauksesta mitään, mutta pistin pari nimeä muistiin seuraaavaa kirjastokäyntiä varten.
Kesäloman aikana olen nähnyt myös vilauksen Uudenkaupungin kirjastosta. Se on pieni kirjasto vanhassa ihastuttavassa puutalossa. En käynyt tällä kertaa sisällä kirjastossa, mutta aina kun näen tuon talon, minulle tulee iloinen ja kiitollinen olo. Joskus muinoin, aikaan ennen kellokortteja ja etenkin mokkuloita, tein joskus etätöitä mökillämme Uudenkaupungin seuduilla ja ajoin sitten kirjastoon, varasin tietokoneen ja hoidin sähköposti- ja nettiasiat kirjastosta käsin. Sympaattista – ja ihan epätehokkaan…. tai siis tehokkaan kuuloista: joskus työt saattoi hoitaa ilman jatkuvaa online-kyttäämistä, ihan vain töihin keskittyen. Myös Uudenkaupungin kirjastossa oli aina ystävällinen ilmapiiri, eikä kukaan koskaan ihmetellyt mökkihöperöitynyttä ja nuhjaista ulkopaikkakuntalaista, joka piipahti siellä työasioilla.
Elämäni kirjastoissa kehun siis ainakin: tunnelmaa, miljöötä, henkilökuntaa, rauhoittumis- ja työskentelymahdollisuuksia, teemahyllyjä, asioiden sujuvuutta – sekä tietenkin niitä kirjoja. Ihanaa, että on kirjastoja!
Kehumisen lisäksi haastan kaikki käymään kesän aikana jossakin muussa kirjastossa kuin siinä omassa vakiokirjastossa. Tunnetko kesäpaikkakuntasi kirjaston?