Kurkkaus kuvittajan työhön: esittelyssä Kuvittaja-lehti
Akateemisessa kirjakaupassa sattui silmiin jotain ohittamatonta, Kuvittajat ry:n lehti Kuvittajat. Tällä viikolla myytiin vielä viime vuoden viimeistä numeroa, mutta se ei haitannut: lehti oli joka tapauksessa mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa ja etenkin katseltavaa. Akateemisen lisäksi lehteä saa Kiasman kaupasta, ja kirjankansista ja -kuvituksista ikuisesti kiinnostuneena aion ostaa sen toistekin.
Haastatteluja ja menovinkkejä
Nyt hankkimani nro 4/2011 sisälsi mm. henkilökuvan kuvittaja Christel Rönnsistä (myös kansikuvan taiteilija), Kulta-aika lapsuuden -artikkelin joka paneutui Astrid Lindgrenin teksteihin ja Ilon Wiklundin kuvituksiin sekä japanilaisen mangakuvittajan Yoshihiro Takahashin haastattelun (vrt. oheinen kuva, joka ei tee lehdelle eikä kuvittajien työlle oikeutta). Joulun kunniaksi lehdessä oli myös tonttupiirrosartikkeli ja sokerina pohjana ”kuva joka jäi käyttämättä” -palsta. Siinä Ville Tietäväinen esitteli laivayhtiön hyllyttämää piirrosta, jossa risteilyaluksen sisällä on pullo. Laivayhtiön lehdessä oli alkoholiteemanumero, mutta he eivät halunneet kuvaa, jossa ruotsinlaiva ja juominen mieltyvät yhteen…
Minulle, joka vain pidän kiinnostavista kuvista mutta en tee niitä itse, kaikkein kiinnostavinta antia taisivat kuitenkin olla menovinkit. Sain tietää, että tänä keväänä Helsingissä on kaksikin kuvittamiseen liittyvää näyttelyä: Helsinki Illustrations Festival 2012 sekä Metka matka – Kuvittajat ry 10 vuotta. Toivottavasti pääsen käymään molemmissa.
Ja Sastamalassa! Aivan kiihdyin, kun luin Kuvittajasta, että Sastamalassa on Suomen kirjainstituutin säätiön (mikä sana!) Pukstaavi-museo. Pukstaavissa on ilmeisesti kaikkea kirjallisuuteen liittyvää kirjoista ja kirjataiteesta aina kirjallisuusaiheisiin vessoihin. Onko kukaan käynyt Pukstaavissa tai kuullut siitä tarkemmin?
Millainen on hyvä pääkirjoitus?
Takaisin Kuvittaja-lehteen. Siihen voi tutustua myös Kuvittajat ry:n nettisivuilla, jossa voi mm. ihailla vanhojen numeroiden kansia sekä lukea lehden pääkirjoituksia. Viimeisimmässä pääkirjoituksessa pohditaan (valo) kuvien tekijänoikeuksia. Toivon, ettei tämän postauksen kuvitusta pidetä riistona eikä postaus aiheuta keskustelua, josta voitaisiin pääkirjoituksen tavoin todeta: ”Kuten blogeissa yleensä, lannistavinta on tälläkin kertaa lukea lukijoiden kommentteja.”
Blogien mollaus ei minua harmittanut, mutta ainoan miinuksen annan negatiivissävyiselle pääkirjoitukselle. Asia on tärkeä, tekijänoikeudet ovat ajankohtainen ja hyvä puheenaihe, mutta kuvittelenko vain, että kotimaisissa kulttuuri- ja aikakauslehdissä käytetään pääkirjoituspaikkaa usein epäkohtiin puuttumiseen ja valittamiseen? Epäkohtiin pitää puuttua, mutta miksi nk. tavallisissa aikakauslehdissä pääkirjoituksessa puhutellaan lukijaa ja toivotaan, että hän viihtyy lehden parissa, kun ammattilehdissä naristaan?
Onneksi en löytänyt Kuvittajasta muuta naristavaa, joten jään kyttäämään, milloin tämän vuoden ensimmäinen lehti ilmestyy.
