Luetko kirjoja uudelleen?
Juttelin tänään työkaverin kanssa siitä, miten ennen lomaa tulee aina tehtyä lukusuunnitelmia ja kasattua toiveikkaana kirjapinoja. Viis siitä, tulevatko lomakirjat luetuiksi – minulla usein eivät – mutta lukuhaaveilu on ihanaa.
Nyt illalla huomasin ajattelevani kevään lukemisia ja traditiokirjoja.
Olen lukenut jo kahtena keväänä Claudie Gallayn Tyrskyt ja haaveilen lukevani sen tänäkin vuonna. Viime keväänä luin myös kaksi klassikkoa: Henry Thoreaun Elämää metsässä ja F. C. Burnettin Salaisen puutarhan. Tänään tuli olo, että haluan lukea ne tänäkin keväänä.
Mutta – heti alkukesästä minun pitää lukutraditioideni mukaan lukea Tove Janssonia, yleensä Kesäkirja. Kesällä on luettava myös tiettyjä runoja, ainakin Rasaa ja Kilpeä, ehkä myös Oi ihana toukokuu ja Ruohometsän kansa. Ja syksyllä sitten…
Onko järkevää suunnitella lukemisiaan niin pitkälle eteenpäin ja vielä lukea samoja kirjoja yhä uudestaan? Jos poimin joka vuosi lukutraditioihini lisää pakko lukea -kirjoja, luen jonkun vuoden kuluttua vain ennestään tuttuja kirjoja. Se ei liene pidemmän päälle palkitsevaa.
Kuitenkin on kaksi kirjalajia, jotka ansaitsevat minusta uusintaluvun: tunteen tasolla tärkeät, joita nuo edellä mainitsemani kirjat minulle ensi sijassa fiksuudestaan huolimatta ovat, ja viisaat. Viisaat kirjat ovat sellaisia, jotka ovat jääneet kaihertamaan mieltä: jos lukisin ne vielä kertaalleen, ymmärtäisin kirjasta varmaan enemmän, tai ainakin saisin lukukokemuksesta enemmän irti kuin ensimmäisellä lukemiskerralla. Minusta Leena Krohnin teoksia voi lukea vaikka kuinka. Edelleen toivon lukevani joskus uudelleen Täällä Pohjantähden alla, Peltirummun ja Kurjat, samoin monet muut klassikot. Westötä, Mukkaa, (Märta) Tikkasta, niitäkin voisin lukea vaikka kuinka. Ja Canthia ja Ahoa. Ja ja ja.
Joskus ajattelin, että maailmassa on niin paljon kirjoja, ettei samoja kannata lukea uudestaan. Nyt ymmärrän, etten kuitenkaan saa kaikkia kiinnostavia kirjoja luetuksi, joten toisinaan voin valita jotain jo luettua ja nauttia jo etukäteen ajatuksesta, että lukukokemuksesta tulee sekä mukava että aiempaa kokemusta avartava.
Kunhan en täytä lukemisvuotta lukutraditioilla.