Lukemattomat lempikirjat?

Tärkeimpien suomalaisten kirjojen keskustelussa nousi esiin hassu ilmiö: nekin kirjat ja kirjailijat, joita ei ole lukenut ollenkaan tai ainakaan paljon, voivat olla tärkeitä, jopa hyvin tärkeitä. Aina ei edes haittaa, että kirjat ovat jääneet kesken. Kirjailija voi olla suosikki, vaikkei häntä saisi luetuksi.

 

Minulle tärkeitä ovat esim. 

– Göran Schildtin omaelämäkerralliset matkakirjat, vaikka en ole lukenut yhtään kirjaa Daphne-purjeveneen seikkailuista. Olen käynyt Schildtin kotimuseossa, se riitti. Olen usein myös hipelöinyt Schildtin esim. Alvar Aallosta kirjoittamaa teosta ja fanittanut sitäkin, vaikken ole lukenut siitäkään sanakaan.

– Eeva Tikan teokset. Karoliina on saanut minut uskomaan Tikka-postauksillaan, että minäkin pidän Tikasta ja vielä todella paljon, vaikken osaa edes nimetä yhtään hänen kirjaansa. Jos pitää Märta Tikkasesta ja Eeva Kilvestä, pitää kai väistämättä Eeva Tikastakin?

– Margaret Atwood, Doris Lessing ja Victoria Woolf. Olen jättänyt heiltä kaikilta monia teoksia kesken, mutta silti he ovat muka lempikirjailijoitani. Woolfia lukuun ottamatta olen lukenut näiltä kirjailijoilta sentään useita kirjoja, onhan heillä laaja tuotanto; Woolfilta Oma huone on saanut Woolfin ihailijaksi, vaikka kaikki muut teokset ovat joko jääneet kesken jo alkuunsa tai jopa vuosikausiksi kirjahyllyyn lukemista odottamaan.

– Claudie Gallay, vaikka olen lukenut häneltä vasta kaksi kirjaa ja nekin parin viime vuoden aikana. Tämä ei sovi lainkaan yhteen sen kanssa, että ihastun kirjoihin hyvin hitaasti.

 

Sitten on myös kirjailijoita, joiden kirjoista en ole aikoihin oikein pitänyt, mutta joiden uusista kirjoista silti ilahdun ja kiinnostun. Esimerkiksi Anna-Leena Härkönen sai minut vuosien ajan ostamaan uuden teoksensa heti kun mahdollista, vaikka hän kirjoitti muutamakin teoksen, josta en oikeasti edes pitänyt. Mutta tykkään Anna-Leenasta, toivon että hän vielä yllättää positiivisesti! Epävarmalta kyllä vaikuttaa, sillä poikkeuksellisesti uusin Härkönen on edelleen hankkimatta ja lukematta. Jossain vaiheessa tajusin, että minun ei tarvitse lukea jonkun kirjailijan kaikkia teoksia, vaikka olisin kuinka pitänyt ensimmäisistä. Näin esimerkiksi Juha Itkonen on toistaiseksi jäänyt lukulistaltani, ikävä kyllä. Mitäs kirjoitti parhaimman romaaninsa esikoisenaan!

 

Onko muilla lukemattomia lempikirjoja vai olenko ainoa sekopäälukutoukka?