Marraskuun luetut
Mitä sitä tulikaan tehtyä? Eli luettua. Tapanani on ollut listata kuun lopussa kuukauden lukemiset ja jatkan perinnettä täällä Lilyssäkin. Kuukausiyhteenvetojen kirjoittaminen on yllättävän antoisaa, sillä kummasti sitä unohtaa lukemansa jo parissa viikossa. Lisäksi olen itse saanut usein linkkivinkkejä toisten vastaavista yhteenvedoista.
Siispä:
– Marraskuu alkoi Johanna Sinisalolla ja Enkelten verta -teoksella. Tästä kirjasta on ollut monenlaisia mielipiteitä, mutta itse vaikutuin siitä. Osansa teki varmasti Sinisalon haastattelu, jossa hän ”avasi” kirjaansa ja jota minä avasin kirjajutussani.
– Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet vasta vaikuttava olikin! Se on minusta kaiken hypetyksensä ansainnut ja olen varma, että tulen lukemaan ja katsomaan tämän kirjan vielä usein.
– Jeffrey Eugenidesin etenkin leffana tunnettu Virgin Suicides pääsi lukulistalleni toistamiseen, koska innostuin tiedosta, että Eugenidesiltä tulee keväällä uusi suomennos. Kiinnostuin Virgin Suicidesista enemmän tällä toisella lukukerralla – kirjoille kannattaa antaa uusi mahdollisuus.
– Kuukauden kirjalöytö oli Peter Bicshelin Lastentarinoita. Kirja oli todella hyvä ja monin tavoin kiinnostava ihan itsenäänkin, mutta melkeinpä kiinnostavampi oli sitä seurannut keskustelu. Kirjan tarina Pöytä on pöytä on suorastaan klassikko, ainakin tietynikäisten piireissä!
– Arto Paasilinnan ja Tuomas Kyrön jäniskirjat olivat kiinnostava lukupaketti. Kyrö sai minusta uuden fanin!
– Kanadalainen Annabel Lyonkin sai minut kiinnostumaan kirjastaan Aleksanterin opettaja, mutta luin kirjan nolostuttavan ylimalkaisesti.
– Novellikokoema Valhe & viettelys – Tarinoita pettämisestä jäi mieleeni etenkin Pasi Ilmari Jääskeläisen novellin takia, ja ylipäätään kiinnostavana kokonaisuutena. Kokoelman aihe taitaa olla kutkuttava – ainakin tämä on toistaiseksi ihan lukutilastojeni kärkipaikoilla Lily-tilastoissani.
– Kari Hotakaisen satu Kotka ei oikein iskenyt.
– Sen sijaan matkustin mielelläni Satu Rommin seurassa Moottoripyörällä Himajalle.
– Nautin myös Michael Cunninghamin tyylikkäästä teoksesta Illan tullen.
– Ja totta kai muumeista, muutenhan en olisi varmasti aloittanut muumimaratonia. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen muumiromaani, Muumit ja suuri tuhotulva oli kiinnostava lähinnä siksi, että se on ensimmäinen muumi, eikä itsenäisenä teoksena.
– Todellisesta kirjahulluudesta kertovan Carlos María Dominguezin Paperitalon soisin kuuluvan jokaisen kirjahulluuteen taipuvaisen lukemistoon!
Lisäksi luin marraskuun aikana osin Eeva Kilven Tamaran sekä erään lasten kissafantasiakirjan, Varjakin. Tutustuin myös kahteen melko erilaiseen runokokoelmaan, Jukka Itkosen Lumilyhdyn valossa- ja Caj Westerbergin Yönmusta, sileä -teoksiin. Yritän kirjoittaa niistä vielä tänään, ja runoudesta ylipäätään, sillä olen ollut viime aikoina jonkinlaisen runokiukun vallassa. Miksi runoudesta pitää tehdä niin hankalaa?
Ensimmäinen Lily-kuukausi ei onneksi ole tuntunut lainkaan hankalalta eikä ole aiheuttanut kiukkua. Kävijöitä on ollut kivasti, kiitos teille kaikille! On ollut hauskaa kirjoitella kirja-arvioiden lisäksi muitakin kirjoihin liittyviä juttuja. Täältä voit lukea esim. kirjailija Miina Supisen haastattelun tai katsoa, miten itse esittelin itseni, kun aloitin Lilyssä.