Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (vaikutelmia)

Tiedättekö, kun joskus tekstin epämääräisyys saa paiskamaan kirjan seinään? Tai no, ainakin jättämään sen kesken. Ja joskus epämääräisyys onkin kaikkein ihastuttavinta, jotenkin unenomaista ja kiehtovaa?

Monika Fagerholmin Amerikkalaisessa tytössä ainakin on. Olen nyt lukenut kirjasta reilut sata sivua huomista ensimmäistä kimppalukukeskustelua varten. Olen periaatteessa ymmärtänyt kaiken, mutta osa tekstistä, tapahtumista ja tunnelmista tuntuu menevän ohikin. Ja se on ihanaa! Amerikkalainen tyttö on samanaikaisesti rujo ja kaunis, harkittu ja epämääräinen. Hieno.

Kirjassa on mielestäni jotain samaa kuin Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicidessa: nuoria kuolee, paha on läsnä, mutta kaikki on silti kaunista ja hienostunutta, kiinnostavan ristiriitaista.

Amerikkalainen tyttö on merkillinen kirja, jonka lukemista jatkan mielelläni. Ja se kimppaluku löytyy siis Liisan Luetut, lukemattomat -blogista. Uskallan toivottaa Liisan puolesta kaikki tervetulleeksi mukaan keskustelemaan! Kirjoitan tälle palstallekin kirjasta vielä uudestaan, kunhan olen lukenut sen kokonaan.

 

Tekstinäyte s. 14:

Sandra ja Doris: he olivat olleet parhaat ystävykset.

Ja tämän tiesi ainoastaan Sandra Wärn: Sisar Yö & Sisar Päivä. Se oli yksi heidän leikeistään. Ja juuri siinä leikissä. Ja juuri siinä leikissä hän oli se tyttö joka hukkui Bule-lampeen monta vuotta sitten. Se tyttö jonka nimi oli Eddie de Wire. Se amerikkalainen tyttö.

Leikillä oli nimikin. Se oli Amerikkalaisen tytön mysteeri.

 

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (Den Amerikanska flickan, Söderströms 2004, ). Teos, 2012. 5. painos. Suom. Liisa Ryömä