Näetkö kirjallisia unia?
Kuva: freedigitalphotos.net
Sori vaan, Satu, varastin idean kommentistasi, jonka jätit keskusteluun lukemisen syistä. Satu kertoi lukevansa Humisevaa harjua niin, että kirja tulee uniinkin. Koska Humiseva harju on synkkyydessäänkin minusta hieno ja minulle tärkeä kirja, kysyn tämän tiedon innoittamana: näetkö kirjojen tapahtumiin tai muuten kirjoihin liittyviä unia?
Minusta mikään ei olisi ihanampaa – tai no, olisi heti lukemisen jälkeen ihaninta – jos näkisin kirjaunia. En nuku koskaan päiväunia ja yöunienkin suhteen toisinaan harmittelen, että tarvitsen aika paljon unta. Jospa tuon(kin) ajan voisi käyttää kirjamaailmassa!
Joudun kuitenkin tunnustamaan, etten muista äkkiseltään yhtään oikein hyvää kirjaunta. Joistakin kirjoista olen nähnyt painajaisia. Erityisen ärtynyt olin aikoinani siitä, ettei Stieg Larssonin Millennium-trilogia ollut minusta kaiken kohkaamisen arvoinen – ja silti se seurasi minua uniinkin, painajaisuniin. Tietokirjoista en ole nähnyt painajaisia (Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatettuja olin tietoisesti lukematta ennen nukkumaanmenoa), mutta niiden tiedot tuppaavat häiritsemään yöunia. Tänä vuonna olen ainakin ehtinyt jo panna öisin ruokavaliotani uusiksi, koska olen lukenut Heidi Kuusiston Uusi päivä -teosta ennen nukkumaanmenoa. Lapsena muistan nähneeni painajaisia Joy ja George Adamsonin Elsa-leijonakirjoista, jotka olivat valveilla olleissani suursuosikkejani, mutta tammikuussa iloitsin, kun pitkän linjan luonnonsuojelija Daphne Sheldrick vei minut kirjansa kautta Keniaan norsujen luokse myös unessa.
Kirjoittamiseen liittyvät unet ovat kuitenkin minulle paljon tyypillisempiä kuin kirjaunet. Miten monta runoa, novellia ja melkein kokonaista kirjaakin olen unissani kirjoittanut! Puhumattakaan töihin liittyvistä teksteistä… Joskus olen blogannutkin höyhensaarilta käsin. Yhteistä kirjoitusunille on se, että niissä kirjoittaminen on aina hyvin helppoa ja lopputulos nerokas, kuinka muutenkaan, mutta myös se, etten herätessäni muista juuri mitään unikirjoituksestani.
Koska tapaan muistaa vain pelottavat tai todella erikoiset unet (suosikkejani ovat seikkailut, joissa pääsen pinteestä kuin pinteestä), toivon salaa, että näen kyllä öisin kirjaunia mutta ne ovat liian kilttejä ja turvallisia hereillä muistettavaksi.