Noloin kirjapaljastuksesi?
Pikkujouluaikaanhan media pursuilee noloimmat mokat -tunnustuksia. K-blogi on hengessä mukana, ja ajattelin tehdä noloimmat kirjatunnustukseni. (Joulukirjavinkit, joista vinkkailin eilen, tulevat sitten viikon loppupuolella, pitäähän pikkujoulut viettää ennen varsinaista joulua).
Kirjallisia luurankoja elämässäni ovat esim. se, etten kykene lukemaan
– Umberto Econ Ruusun nimeä
– tai Paul Austerin New York -trilogiaa,
– enkä yhtään kokonaista Harry Potteria.
Olen yrittänyt, kahden edellä mainitun kohdalla usein ja Potterien kohdalla kahta kirjaa. En ymmärrä, miten muut lukevat em. kirjoja ja jopa mielellään ja useaan otteeseen.
Sen sijaan olen kyennyt lukemaan monta kertaa
– Katja Kallion Kuutamolla ja
– Tommy Tabermannin Suudelman.
Kuutamolla on minusta oikeasti sujuva ja viihdyttävä, mutta osin perustelen useaa lukukertaa sillä, että joskus minua kiinnosti chick litin kirjoittaminen. Luin kirjaa ikään kuin opetusmielessä. Tuohon aikaan luin myös Virve Sammalkorven teoksia.
Hieman kummallista on ehkä sekin, että pidin työkaverilta lainattua Siiri Enorannan kirjaa Nukkuu lapsi viallinen viikkojen ajan työpöydälläni alassuin käännettynä. Minusta kirjalla oli niin surullinen nimi, etten voinut katsoa kirjaa enkä edes koskea siihen. Sittemmin rohkaistuin. Pidin kirjasta suuresti ja luin sen kyynelehtimättä.
Haluaisin kuitenkin tehdä lopuksi jonkun suuren kirjakyynelehtimistunnustuksen, mutta en keksi mitään. En ole kirjojen tai elokuvien äärellä vetistelevää tyyppiä, ellei surullisia eläintarinoita lasketa (onneksi Homer-kissan ihmeellisessä elämässä oli sentään onnellinen loppu, koska olin jatkuvasti tippa linssissä koko kirjan ajan: sokea kissa loukussa kodissaan WTC-iskujen keskellä, nyyh).
Ai niin, onhan Sinkkuelämää tavallaan kirjallinen asia, vaikka puhunkin nyt tv-sarjasta; taustalla on kuitenkin Sex and The City -kirja. Olen kerran alkanut itkeä, kun katsoin telkkarista, miten Kiho oli niin ilkeä Carrielle. Päättelin silloin, että kohtaus johtui omasta elämäntilanteestani. Kiitos tv-sarjan, tein elämäntilanteeseeni vaikuttaneita päätöksiä.
Noille kirjaluurangoille ei ole muuta selitystä kuin että lukeminen on ihmeellistä.