Marjiksen  Kirjamielellä-blogista lähti liikkeelle Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste, joka tavoitti Sallan ja Sallan lukupäiväkirjan kautta minutkin. Apua ja jee!

Tässä lukuhaasteessa on tarkoitus haastaa haluamansa määrä kirjabloggareita lukemaan jokin tietty kirja, mieluiten heidän normaalilukemistonsa ulkopuolelta. Haasteen antajalle pitää myös osoittaa jokin kirja luettavaksi.

Tässä tarkemmat säännöt: 

Jos sinut haastetaan:

1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.
 
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi. 
 
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toisellle.

Tähän asti on helppoa, mutta ne muille keksittävät kirjat… Kääk.

Ensinnäkin haastajalleni Sallalle on vaikea keksiä uudenlaista luettavaa, koska hän lukee jo hyvin monipuolisesti. Salla on kuitenkin usein todennut, ettei lue juurikaan uutta käännöskirjallisuutta. Haastan Sallan lukemaan Jeffrey Eugenidesin ”kaikkien rakastaman” Naimapuuhia – ja jos se on sinusta liian lukuromaanimainen, anna Eugenidesille uusi mahdollisuus ja lue Middlesex. (Etkä sitten moiti sitä ainakaan minun kuulleni!;))

Siirrän haasteen eteenpäin Lilyssä Ja jotain violettia -palstaa pitävälle Vitamiinille. Meillä tuntuu olevan hyvin samanlainen kirjamaku, joten tuntuu vaikealta keksiä jotain normaalista poikkeavaa luettavaa Vitamiinille – vähän kuin kiusaisi itseään, että luepa tällaista, se on varmasti sinusta hankala/tympeä kirja, minusta ainakin olisi. Niinpä haastan Vitamiinin lukemaan yhden oman suosikkini, Eeva Kilven kokoomarunoteoksen Perhonen ylittää tien. Vitamiini, en muista sinun kirjoittaneen runoista, mutta voisin kuvitella sinun pitävän Eeva Kilvestä! Jos et halua lukea runoja, lue jokin muu teos Kilveltä.

Haaste siirtyy myös Oisko tulta? -palstan Minna J:lle, jonka tunnen etenkin Oota, mä luen eka loppuun -kirjablogista. Oisko tulta? on siis Suomen evankelisluterilaisen kirkon palsta. Minusta olisi kiinnostavaa, jos siellä käsiteltäisiin jotakin Esko Valtaojan kirjaa, esimerkiksi tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan eroja ja yhtäläisyyksiä käsittelevää Tiedän uskovani, uskon tietäväni, jonka tähtitieteen professori Valtaoja on kirjoittanut piispa Esko Pihkalan kanssa ja joka perustuu miesten kirjeenvaihtoon. En ole itse lukenut Valtaojan kirjoja, mutta hyvin erilaiset ihmiset ovat lukeneet ja kehuneet niitä. Minnankin tiedän monipuoliseksi lukijaksi, mutta ehkä enemmän vain kaunokirjallisuuteen kallistuvaksi – normaalioloista poistumista edustakoon siis se, että kyseessä on tietokirja, ja kirjan aihe taas on sellainen, että luulisin sen kiinnostavan monia Oisko tulta -palstaa seuraavia. 

Sain itse Sallalta luettavakseni Hugo Prattin Kelttiläistarinoita-sarjakuvan, mistä olen ilahtunut. Minun pitäisikin lukea sarjakuvia enemmän, ne kun kerran kiinnostavat.  Varaan sarjiksen lähiaikoina kirjastosta ja palaan asiaan. 

Harmi, etten uskalla haastaa mukaan useampia ihmisiä, sillä en halua saada loputonta määrää minulle luettavaksi määrättäviä kirjoja! Minulla on myös rästissä Saralta Saran kirjoista saamaani 11 kysymyksen haaste, koska en ole saanut kehiteltyä jatkokysymyksiä siihen. Palaan tähänkin asiaan.