Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma
Monet runoilijat ovat hedelmäpuita
joista monet ihmiset
eivät ylety poimimaan.
Eeva Heilalan nimi tuli vastaan taannoisissa luovan kirjoittamisen opinnoissa. Kaikki runoilijat eivät ole boheeminsivistyneitä taiteilijoita, vaan maassamme on ainakin yksi J. H. Erkko -voittaja, joka on maatalon emäntä. Eeva Heilala on syntynyt v. 1934, julkaissut monta runoteosta, tänä keväänä ilmestyi teos Ikkunasta avautuu maailma.
En ole niin pakahtunut kuin joidenkin runoteosten äärellä, mutta olen ehdottoman ilahtunut. Olen ennenkin peräänkuuluttanut käyttörunoutta, ja tässä sitä on: ymmärrettävää, rauhallista, jotenkin raikasta ja yllättäen vähän ironiseltakin tuntuvaa lyriikkaa. En allekirjoita täysin väitettä, että runouden pitäisi aina tavoittaa maailmasta tai kielestä jotain uutta, vaan mielestäni runouden yksi tehtävä on myös vangita tavallisia asioita ja tunnelmia – sellaisia, jotka me kaikki tiedämme, mutta liian harvoin huomaamme.
Eeva Heilala on koonnut runoihinsa juuri tuollaisia pieniä havaintoja luonnosta, elämästä ja ihmisenä olosta, hieman tämän päivän uutisistakin ja ylipäätään maailman menosta. Yksi teemoista on maaseutu, runoilijalle tuttu elinympäristö.
Luonnonystävänä minua kiinnostivat erityisesti luonnon ilmiöitä kuvaavat runot. Heilala tuntui usein peilaavan luonnon ja ihmisten maailmaa. Esimerkiksi (ote runosta):
Puu, olet ihmistä viisaampi.
Syksyn tultua hyväksyt
hiustesi muuttuneen värin
vartalosi harmauden
yksinäisyytesikin.
Esimerkiksi kyläyhteisön muuttumiseen ja vanhenemiseen liittyvät runot eivät tuntuneet (vielä) niin läheisiltä, mutta aforismityyppiset ja kirjoittamiseen liittyvät runot jäivät mieleen. Esimerkkinä jälleen runo-ote:
Mutta eikö ihminen ole kirja,
toiset sivut tarkkaan luettavia
toiset selattavia.
Ja joskus lukijanakin on tällainen olo, saati jos runoilisin – tai niin, oikeastaan kirjan ensimmäiset säkeet sopivat moneenkin tilanteeseen elämässä:
Aivan kuin seisoisin kynnyksellä
ja oikeat runoilijat juoksisivat kaukana edellä.
Tuntuu lattealta sanoa, että kirja on mukava, mutta tämä kirja on, hyvällä tavalla. Lisäksi kansi on ihana! Lehmiä sinisessä suviyössä – niin sympaattista, niin kesäistä.
Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. Tammi, 2012
