Ikioma Kawabata <3
Huomenta! Luvassa on kritiikitöntä hehkutusta ja omaehtoista mainostusta.
Hehkutan sitä, että sain kirjahyllyyni japanilaisen aarteen, Yasunari Kawabatan Lumen maan. Se kertoo nuoren geishan ja ”pääkaupungista saaapuneen joutilaan uneksijan” (lainaus etuliepeestä) rakkaustarinan lumisen vuoriston kylpyläkaupungissa.
Olen varma, että teos on täydellinen. Luin pari vuotta sitten nobelisti Kawabatan Kämmenenkokoisia tarinoita, ja olin ja olen hyvin vaikuttunut . Tarkkaa, herkkää, täydellistä kielenkäyttöä! Kerron Lumen maasta lisää, kunhan olen edennyt ihailu- ja silittelyasteelta kirjan lukemiseen. Ko. kirja on muuten ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani, siksikin kiinnostava.
Onneksi sittemmin on käännetty lisää. En ole nimittäin ikinä lukenut huonoa japanilaista kirjaa! Kaikessa lukemassani japanilaisessa on ollut jotain tyylikästä, tarkan pienimuotoista ja silti suuren vaikutuksen tekevää; olen arvostanut ja ihaillut kaikkia lukemiani japanilaisia teoksia. Kuten näkyy, en oikein osaa kuvailla, mikä tuo vaikuttava yhteinen tekijä japanilaisilla teoksilla on ollut, mutta jotain samaa ihailtavaa niissä on ollut. Myönnän, että japanilaistuntemukseni on suppea, mutta Kawabatan lisäksi tuo fiilis on tullut ainakin Junichiro Tanizakin (Avain) ja Haruki Murakamin (Kafka rannalla) teoksista. Lisäisin joukkoon myös Edita Morrisin taidokkaan, koskettavan Hiroshiman kukat, vaikkei Morris olekaan japanilainen.
Sitten mainososio.
Mainostan Akateemisen kirjakaupan tarjousta. Akateeminen mainostaa uusia painoksia vanhoista Tammen keltaisen kirjaston suosikeista ja lupaa, että kampanjaan kuuluvat kirjat ovat saatavissa 30.6. asti Akateemisesta (eikä muualta). Maaliskuun aikana kampanjakirjan hankkinut saa mainoksen mukaan vielä Keltaisen kirjaston muistikirjan kaupanpäällisiksi, minä tosin en saanut, enkä osannut sellaista kysyäkään.
Joka tapauksessa, Kawabatan Lumen maan lisäksi on otettu uusi painos näistä kirjoista: Aldous Huxley: Uusi uljas maailma, James Joyce: Odysseus, Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, José Saramago: Baltasar ja Blimunda, Orhan Pamuk: Nimeni on punainen sekä Jumpha Lahiri: Kaima.
Tämä keltainen tarjous vetoaa minuun paremmin kuin Hullujen päivien katalogi!
Keltaisista kirjoista löytyy muuten juttua Keltainen kirjasto -blogista.
