Koko lailla kirjallisesti

29.3.2013 jenni s.

Oi ihana kevät! Eli: tunnistatko kevätsitaatit?

(1.) Kevät on suunnitelmien ja aikomusten aikaa. Tiedätkö, mistä kirjasta tämä totuus on? Entä seuraavat? Koska nyt on pääsiäinen, nyt on myös kevät lumesta huolimatta. Päätin siis fiilistellä etsimästä kotikirjaston aarteista kevätsitaatteja. Kas tässä. Mikä on suosikkisi?

2. Talvi kohiseee viemäreihin ja häviää sinne. Yhtenä päivänä olivat takapihan koivut täynnä kottaraisia. Kuulin millainen on kevään ääni: se on yhtämittaista sirkutusta.

3. Mutta lehdet ja kukat versoivat koloistaan säännöllisesti joka kevät. Kun Chieko näki ne kuistilta tai puun luota ja kun tuli aika, jolloin orvokkien herääminen kosketti häntä, yksinäisyys täytti hänen sydämensä.

4. Meri huokaili oudosti rantahietikolla, surumielisesti näin keväälläkin, mutta oikukas kujeellinen tuuli puhalsi pitkin punahiekkaista satamatietä, jota vankka ja emäntämäinen Cornelia-neiti taivalsi Glen St. Maryn kylää kohti.

5. Kasvit heräävät talven horroksesta ja näyttävät syntyvän uudesti, niin tuoreina ne näyttäytyvät.

6. Minut oli houkuttanut metsään asumaan muun muassa se, että saisin aikaa ja mahdollisuuden nähdä kevään koittavan. Viimein lammen jää haurastui niin kennomaiseksi, että sain kävellä lipsumatta kenkieni kantojen upotessa siihen. Sumut, sateet ja lämmin auringonpaiste sulattavat pikkuhiljaa lunta, päivät käyvät pidemmiksi, ja näen jo selviäväni talvesta tarvitsematta kartuttaa puupinoani, sillä suuret takkatulet eivät ole enää tarpeen. Olen valmiina ensimmäisten kevään merkkien varalta – –

7. On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vihreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu. – – Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.

Viimeisen sitaatin toivon kuvaavan tätä kevättä ja pääsiäistä. Ihanaa, rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

8. Kevät oli kauan puhkeamatta. Paastonajan viimeisinä viikkoinakin oli vielä kirkas pakkasilma. Päivisin aurinko sulatti maita, mutta öisin oli seitsemänkin astetta pakkasta. Hanki oli niin kova, että kuormia saattoi ajaa muuallakin kuin tiellä. Pääsiäinen oli talvinen. Mutta sitten yhtäkkiä toisena pääsiäispäivänä hengähti lämmin tuuli, nousi pilviä, ja kolme päivää ja kolme yötä valui vuolas ja lämmin sade. – – Oli tullut oikea kevät.

Tässä vielä sitaattitiedot:

Ensimmäinen ja viimeinen sitaatti Leo Tolstoi: Anna Karenina, toinen Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja, kolmas Yasunari Kawabata: Kioto, neljäs L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko, viides Väinö Kirstinä: Puutarhassa, kuudes Henry David Thoreau: Walden – elämää metsässä, seitsemäs Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär.

Hyvinvointi Hyvä olo Kirjat

27.3.2013 jenni s.

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Tyttö on kuusitoistavuotias ja hänellä on syöpä. Poika on seitsemäntoistavuotias ja hänellä on syöpä. Tyttö ja poika tapaavat syöpälasten vertaistukiryhmässä, jossa melkein joka kerta rukoillaan taas yhden menehtyneen puolesta. He tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat – ja sairastavat.

Mässäilevän ja yltiösentimaalisen teoksen lähtökohdat olisivat siis otolliset, mutta John Green onnistuu kertomaan raikkaan ja aidon tarinan, joka sekä ilahduttaa että koskettaa myös aikuista lukijaa, vaikka nuortenkirja onkin. Jotain kertonee sekin, että Time valitsi Tähtiin kirjoitetun virheen viime vuonna vuoden parhaaksi kirjaksi ja teos on myös keikkunut yli 50 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla.

Sairasta ei tarvitse sääliä

Luulen, että aika monia ajaa ensin tällaisen kirjan ääreen uteliaisuuden sekainen kauhu: onhan ajatus nuorista sairaista hyvin riipaiseva. Tähtiin kirjoitettu virhe herättää kyllä myötätuntoa, muttei oikeastaan nuorten toivottomalla tilanteella, vaan sillä, että hahmot ovat hyvin todentuntuisia ja heistä alkaa välittää kuin ystävistä.

Päähenkilöt Hazel ja August ovat älykkäitä, itseironiaan taipuvaisia. Ehkä rankka sairaus vaatii rankan huumorin? Silti molemmissa on herkkyyttäkin. Minäkertoja Hazel, ainoa lapsi, huolehtii vanhempiensa tunteista, August taas haluaa yllättää Hazelin toteuttamalla tämän suurimman toiveen. Toisaalta kumpikin on tavallinen nuori, sellainen joka kiukutteleekin vanhemmilleen ja ärsyyntyy kaverien tylsille jutuille.

Päähenkilöiden tavallisuus teki kirjasta yhtäältä nopealukuisen ja sujuvan, aiheestaan huolimatta mukavan, toisaalta taas vieläkin liikuttavamman, kun hahmot eivät olleet paperisen oloisia. Vaikka ovat nämä nuoret kieltämättä aika nokkelia ja tietäviä – mutta halusin ajatella, että he ovat sitä sairaudesta huolimatta, eivät sen takia. Kirjassa tuli vahvasti ilmi käsittääkseni monien vakavasti sairaiden tai muuten kovia kokeneiden toive, että ei tulisi aina kohdatuksi ongelmansa kautta, ei kohtaisi aina sääliä. Nuorten uskomukset ja ajatukset kuulostivat uskottavilta.

Tilaa omille ajatuksille

Myös nuorten puhe kuulosti aidolta! Kirjoitin hiljattain Salla Simukan Punainen kuin veri -nuortentrilleristä ja siitä, kuinka siinä oli makuuni liikaa puhekieltä; keskustelussa kävi sitten ilmi, että puhekielisyys häiritsee muitakin lukijoita. Olikin kiinnostavaa, että seuraavaksi lukukokemukseni valikoitui nuortenkirja, joka on pääosin kirjakieltä mutta, jossa on mukana nuorille ja puhekielelle ominaista sanastoa (spoilausvaroitus, jep, kroppa). Kun teksti oli ensimmäkseen neutraalia, huomasin, että minulle jäi lukijana enemmän omaa tilaa muodostaa käsitykseni hahmoista ja tapahtumista; liian kaunis tai kaunokirjallinenkin kieli olisi luultavasti etäännyttänyt, vaikka hienoa kielenkäyttöä ihailenkin. Tietenkään suomenkielistä ja käännöskirjaa ei voi noin vain vertailla, joskin Helene Bützovin käännös tuntui hyvin hallitulta.

Huomasin myös, että se, että kyseessä on fiktiivinen teos, jätti ajatuksilleni enemmän peilaustilaa kuin jos olisin lukenut tositarinan sairaista nuorista. Silloin olisin vain kauhistellut elämän hurjuutta ja miettinyt, miten he ja heidän omaisensa oikeasti pärjäävät. Nyt pohdin, että tämä voisi olla totta, ja miltä se mahtaisikaan eri osapuolista tuntua, miltä itse luulisin tuntevani tuossa tilanteessa. En ole lukenut niin ikään tänä keväänä ilmestynyttä, syöpää sairastaneen Laura Saven kirjoittamaa Paljain jaloin -teosta, mutta kuvittelisin, että sen lukeminen olisi tavallaan koskettavampaa ja pelottavampaa kuin romaanin, koska tarina on tosi, mutta toisaalta taas yksioikoisempaa. Kyseessä on yhden oikean ihmisen kokemus, joka voi herättää minussa tunteita mutta jota en voi kovinkaan vapaasti tulkita ja pohdiskella. Ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan? Huomaan, että tämä fiktio tarjoaa laajan peilauskentän -teoria oli Tähtiin kirjoitettua virhettä lukiessani vahvasti mielessäni, mutta sen avaaminen on hieman hankalaa.

Joka tapauksessa: suosittelen Tähtiin kirjoitettua virhettä myös aikuisille lukijoille ja kannustan tarttumaan siihen, vaikka sairausromaani tuntuisi tavalla tai toiselta hankalalta valinnalta. Yksi kirjan keskeinen teema liittyy lukemiseen ja etenkin yhden tietyn kirjan voimaannuttavaan vaikutukseen, romaani oli sikälikin kiiinnostava tuttavuus. Myönnän, että googlasin, onko Hazelille ja sittemmin myös Augustukselle tärkeäksi muodostuva teos oikeasti ilmestynyt tai onko siitä edes fiktiivisiä viitteitä netissä.

En löytänyt, mutta kirjailijan kotisivuilta osoitteesta www.johngreenbooks.com löytyy mm. videoita. Myös muut John Greenin kirjat vaikuttavat kiinnostavilta.

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012). Wsoy, 2013. Suom. Helene Bützow, kansi Sofia Scheutz Design

Kustantamon kirjaesittely