Satupäivän kunniaksi: kerro rakkain satuhahmo tai satusi

mestaritontunseikkailut.jpg

 

Hyvää satupäivää! Tänään jos koska on hyvä muistella lapsuuden ihania, pelottavia ja huimia tarinoita eli tärkeitä satuja.

 

Haluaisin kuulla, mitkä satuhahmot ja sadut ovat jääneet erityisesti mieleenne ja miksi.

Minulle tärkeitä hahmoja ovat olleet mm.

 

Peukaloiset. Ajatus minikokoisista ihmisistä oli minusta lapsena hyvin kiehtova, etenkin luettuani Onnelin ja Annelin.

– Risto Reipas. Minulla oli tapana leikkiä Risto Reipasta…

Muumit ja kaikki muumihahmot, mutta löysin heidät todella vasta aikuisena. Nuuskamuikkusta muistan fanittaneeni  ja oikein kaivanneeni seuraani jo lapsena (olin kuin Muumipeikko): nyt aikuisena olen sitä mieltä, että hän kaikessa vaeltelevuudessaan ja vapaudessaan voisikin olla aika rasittava ystävä.

Veljeni Leijonamielen lohikäärme Katla. Onko mitään pelottavampaa?

– Iki-ihana Auli Somersalon Mestaritonttu. En voi ajatella aarnivalkeita tai katsoa isoa kiveä ajattelematta Mestaritonttua.

 

Lisäksi olen lukenut välillä ihastellen, välillä peläten klassikkosatuja. Rakastin Tiheikön väki -kuvakirjoja lapsena – rakastaisin varmaan vieläkin, jos näkisin sellaisen. Tontut, peikot ja kaikenlainen metsänväki ovat lähellä sydäntäni. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, hankin meille saunatontun. (En luota, että tontut osaavat enää nykyaikaan avata monimutkaisia ovia, joten piti vähän edesauttaa tonttuasiassa.)

En ole koskaan lukenut loppuun asti Kaislikossa suhisee -teosta enkä Katto-Kassista. Peter Pan ja Maija Poppanen eivät iskeneet minuun lapsena, saati Liisa ihmemaassa tarinana tai erillisinä hahmoina. 

Entä muut: mikä satuhahmo ihastuttaa, mikä ei? Onko sinulla lempisatua?

Mestaritontun kansikuva täältä

Suhteet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina – Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita

elamani_nomadina.jpg

Huvittaisiko joskus jättää kaikki, nostaa rinkka selkään ja lähteä kauas – vain menolippu mukana? Usko tai älä, jotkut tekevät niin oikeasti. Päivi ja Santeri Kannisto rakastuivat ensisilmäyksellä, hylkäsivät melkein yhtä pikaisesti uransa ja yrityksensä ja ovat kiertäneet maailmaa nyt lähes kymmenen vuotta. Kirjassaan Elämäni nomadina Päivi Kannisto kertoo sekä omista kokemuksistaan että maailmalla tapaamiensa muiden nomadien elämänkohtaloista ja ajatuksista. Kirja on kiinnostavaa ja monenlaisia mietteitä herättävää luettavaa myös kotikissoille.

Ensinnäkin se tyydyttää uteliaisuutta: Miten ja miksi joku voi hylätä koko entisen elämänsä ja länsimaisen elämäntavan? Pitääkö olla rikas, että voi elää köyhän kulkurin tavoin? Eikö ikävä vaivaa tai omatunto soimaa, kun kaikki muut jäävät kotimaahan? Ja, ei vähäisimpänä ihmetyksenä, miten pariskunta jaksaa pysyä yötä päivää yhdessä epämääräisissä vaihtelevissa oloissa vuodesta toiseen?

Kanniston kirjaa lukiessa selviää pian, että tälle parille koti on siellä missä puolisokin ja elämä rikasta, kun saa olla yhdessä eikä tarvitse elää hektistä, rahakeskeistä länsimaista arkea. Elämä on myös yksinkertaista ja harmonista, kun omaisuus mahtuu rinkkaan: ainoat ongelmat taitavat olla satunnaiset viisumisotkut ja vakuutusyhtiöiden ihmettely irtolaisasiakkaiden edessä. Samanlaista itsensä löytämisen onnea ja tasapainoa kuvastuu monien muidenkin nomadien tarinoista, vaikkei kirja pyrikään antamaan sellaista kuvaa, että rinkka selässä ei ole muita taakkoja harteilla. 

Yksilötason ratkaisujen lisäksi Kannisto pohdiskelee yhteiskunnallisia ja globaaleja asioita. Miksi talouskasvu on niin tärkeää, miksi pitää olla valtioita? Tämä kirjallisuustieteen tohtori, valtiotieteen maisteri ja entinen yritysjohdon konsultti haaveilee vapaasta ja rajattomasta maailmasta, jossa materia ei hallitse ihmistä:

Minä toivon Kerouacin dharmapummien hengessä reppuselkäisten vaeltajien aatteen leviämistä ja kulutusyhteiskunnan ihanteiden rapautumista.

Myönnän – tällaiselle idealismille on helppo hymähdellä. Mieleen hiipii myös vastaväitteitä. Mitä siitä tulisi, että kaikki vain vaeltaisivat ympäri maailmaa? 

Yleisen haahuilun riski lienee kuitenkin pieni, sillä usean ulkomaanvuoden jälkeenkin Kannisto arvio, että maailmassa on vain kymmeniä tai korkeintaan satoja nomadeja, siis vapaaehtoisesti kodittomia reissaajia. Hänen kirjansa tarkoitus ei lopulta tunnukaan olevan juuri matkailun puolesta puhuminen vaan hän kannustaa ihmisiä pohtimaan omia tarkoitusperiään ja halujaan, olemaan uskollinen itselleen. Joskus pohdinta voi johtaa irtiottoon: 

Minun ratkaisuni oli etsiä oma elämäntapani yhteiskunnan suosittamien sijaan. Valitsin matkustamisen, mutta muille saattaa sopia esimerkiksi maalle muutto, uranvaihto, työelämästä pois jättäytyminen, avioero tai uusi kumppanuus. Ratkaisuja on lukematon määrä, jokaiselle omansa.

Muuten selkeästi kirjoitetussa teoksessa oli jonkin verran toiston makua, mutta kokonaisuutena teos oli hyvin kiinnostava ja inspiroivakin. En saanut siitä yhtä pahoja paasauskohtauksia kuin introverttikirjasta, mutta myönnän, että on meillä tästäkin opuksesta ja etenkin sen aihepiireistä keskusteltu kotona. En suosittele kirjaa etenkään pahaan reppureissumatkakuumeeseen, mutta vienoon matkustushaaveilutunnelmointiin kyllä – ja erityisesti monenlaiseen fundeeraamiseen. Kirjassa oli myös kiinnostavaa kaunokirjallistakin tietoa irtolaisuuden, nomadiuden, historiasta ja filosofiasta.

Päivi Kannisto tunnetaan myös Kirjatohtorina, ja pariskunta Kanniston nettisivut löytyvät täältä. Tässä haastattelussa Kannistot taas puhuvat siitä, miten he elättävät itsensä maailmalla ja millaista materiaa he arvostavat. Lainaus haastattelusta: ”Ainoa positiivinen mukana kulkeva ja osin itse tuotettu materia on digitaalista: kirjoja, videoita, musiikkia ja valokuvia.”

Ei hullumpi ajatus, vaikkei minusta tuollaiseen rinkkaelämään olisikaan. Nomaditestin mukaan olen matkustustyyliltäni vain traveller, en nomadi.

 

Voisitko hylätä tavanomaisen elämäsi ja lähteä maailmalle? Haaveiletko irtiotosta?

 

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina – Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena, 2012

Kustantamon kirjaesittely

Suhteet Oma elämä Kirjat Uutiset ja yhteiskunta