Huvittaisiko joskus jättää kaikki, nostaa rinkka selkään ja lähteä kauas – vain menolippu mukana? Usko tai älä, jotkut tekevät niin oikeasti. Päivi ja Santeri Kannisto rakastuivat ensisilmäyksellä, hylkäsivät melkein yhtä pikaisesti uransa ja yrityksensä ja ovat kiertäneet maailmaa nyt lähes kymmenen vuotta. Kirjassaan Elämäni nomadina Päivi Kannisto kertoo sekä omista kokemuksistaan että maailmalla tapaamiensa muiden nomadien elämänkohtaloista ja ajatuksista. Kirja on kiinnostavaa ja monenlaisia mietteitä herättävää luettavaa myös kotikissoille.

Ensinnäkin se tyydyttää uteliaisuutta: Miten ja miksi joku voi hylätä koko entisen elämänsä ja länsimaisen elämäntavan? Pitääkö olla rikas, että voi elää köyhän kulkurin tavoin? Eikö ikävä vaivaa tai omatunto soimaa, kun kaikki muut jäävät kotimaahan? Ja, ei vähäisimpänä ihmetyksenä, miten pariskunta jaksaa pysyä yötä päivää yhdessä epämääräisissä vaihtelevissa oloissa vuodesta toiseen?

Kanniston kirjaa lukiessa selviää pian, että tälle parille koti on siellä missä puolisokin ja elämä rikasta, kun saa olla yhdessä eikä tarvitse elää hektistä, rahakeskeistä länsimaista arkea. Elämä on myös yksinkertaista ja harmonista, kun omaisuus mahtuu rinkkaan: ainoat ongelmat taitavat olla satunnaiset viisumisotkut ja vakuutusyhtiöiden ihmettely irtolaisasiakkaiden edessä. Samanlaista itsensä löytämisen onnea ja tasapainoa kuvastuu monien muidenkin nomadien tarinoista, vaikkei kirja pyrikään antamaan sellaista kuvaa, että rinkka selässä ei ole muita taakkoja harteilla. 

Yksilötason ratkaisujen lisäksi Kannisto pohdiskelee yhteiskunnallisia ja globaaleja asioita. Miksi talouskasvu on niin tärkeää, miksi pitää olla valtioita? Tämä kirjallisuustieteen tohtori, valtiotieteen maisteri ja entinen yritysjohdon konsultti haaveilee vapaasta ja rajattomasta maailmasta, jossa materia ei hallitse ihmistä:

Minä toivon Kerouacin dharmapummien hengessä reppuselkäisten vaeltajien aatteen leviämistä ja kulutusyhteiskunnan ihanteiden rapautumista.

Myönnän – tällaiselle idealismille on helppo hymähdellä. Mieleen hiipii myös vastaväitteitä. Mitä siitä tulisi, että kaikki vain vaeltaisivat ympäri maailmaa? 

Yleisen haahuilun riski lienee kuitenkin pieni, sillä usean ulkomaanvuoden jälkeenkin Kannisto arvio, että maailmassa on vain kymmeniä tai korkeintaan satoja nomadeja, siis vapaaehtoisesti kodittomia reissaajia. Hänen kirjansa tarkoitus ei lopulta tunnukaan olevan juuri matkailun puolesta puhuminen vaan hän kannustaa ihmisiä pohtimaan omia tarkoitusperiään ja halujaan, olemaan uskollinen itselleen. Joskus pohdinta voi johtaa irtiottoon: 

Minun ratkaisuni oli etsiä oma elämäntapani yhteiskunnan suosittamien sijaan. Valitsin matkustamisen, mutta muille saattaa sopia esimerkiksi maalle muutto, uranvaihto, työelämästä pois jättäytyminen, avioero tai uusi kumppanuus. Ratkaisuja on lukematon määrä, jokaiselle omansa.

Muuten selkeästi kirjoitetussa teoksessa oli jonkin verran toiston makua, mutta kokonaisuutena teos oli hyvin kiinnostava ja inspiroivakin. En saanut siitä yhtä pahoja paasauskohtauksia kuin introverttikirjasta, mutta myönnän, että on meillä tästäkin opuksesta ja etenkin sen aihepiireistä keskusteltu kotona. En suosittele kirjaa etenkään pahaan reppureissumatkakuumeeseen, mutta vienoon matkustushaaveilutunnelmointiin kyllä – ja erityisesti monenlaiseen fundeeraamiseen. Kirjassa oli myös kiinnostavaa kaunokirjallistakin tietoa irtolaisuuden, nomadiuden, historiasta ja filosofiasta.

Päivi Kannisto tunnetaan myös Kirjatohtorina, ja pariskunta Kanniston nettisivut löytyvät täältä. Tässä haastattelussa Kannistot taas puhuvat siitä, miten he elättävät itsensä maailmalla ja millaista materiaa he arvostavat. Lainaus haastattelusta: ”Ainoa positiivinen mukana kulkeva ja osin itse tuotettu materia on digitaalista: kirjoja, videoita, musiikkia ja valokuvia.”

Ei hullumpi ajatus, vaikkei minusta tuollaiseen rinkkaelämään olisikaan. Nomaditestin mukaan olen matkustustyyliltäni vain traveller, en nomadi.

Voisitko hylätä tavanomaisen elämäsi ja lähteä maailmalle? Haaveiletko irtiotosta?

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina – Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena, 2012

Kustantamon kirjaesittely