Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People (Puiden kansa)
Toivon yleensä kirjalahjoiksi taide- tai tietokirjoja, sillä niitä ei tule ostettua eikä lainattua samaan malliin kuin kaunokirjallisuutta. Tällä kertaa joulupukki oli tuonut hienon teoksen, jossa yhdistyvät taide ja tieto. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Tree People on mielenkiintoinen kirja luonnon, valokuvaamisen ja kansanperinteen ystävälle. Sain kirjasta englanninkielisen version, mutta nappasin netistä tuon suomenkielisen kannen, koska siinä ei ole lahjakirjaani muuta eroa kuin kieli.
Tämänlaisia kirjoja tulee harvoin luettua suoraviivaisesti alusta loppuun, mutta sen sijaan selattua sitäkin enemmän, kunhan jättää kirjan sopivasti hollille. Olen itse selannut kirjan jo kymmenisen kertaa, ja huomasin vuoroin jokaisen jouluvieraankin katselevan sitä kiinnostuneena.
Minulle parasta tässä kirjassa ovat kuvat. Osa esittää puita ja luontoa sinänsä, toisista löytyy joko heti tai pienellä tarkastelulla myös ihminen tai merkkejä ihmisestä, vaikkapa ikivanha puunkylkeen tehty kaiverrus.
Kirjassa tavataan ihmisiä, joiden suku on aina pitänyt tiettyä puuta pyhänä tai hakenut puulta/puilta lohtua. Koskettavin tarina on pariskunnalla, joka sytyttää jouluisin kynttilän satojen vuosien ikäisen ”suvun puun” juurelle; sille juurelle on siroteltu myös heidän lapsensa tuhka.
Osa kuvista taas vetää automaattisesti suun hymyyn. Jättipuussa on 19 linnunpönttöä, saisipa tämän joskus nähdä paikan päällä!
Tieto-osuuksissa käsitellään metsään liittyviä uskomuksia sekä metsäsanastoa. Kirjassa on mm. lista metsänhengistä. Minua hämmästytti eniten hiisi/hiiden-alkuisten metsäsanojen luettelo. ”Hiisi” esiintyy lapsuudenkatuni nimessä, ja olen aina luullut sen tarkoittavan jonkin sortin paholaista. Kuulemma hiisi-sanan ensimmäinen merkitys onkin jotain muuta: Originally, in pagon times, a holy stand of trees, a sacrifical grave,a graveyard.
Eräs kuva suorastaan pysäytti.
Essi Kummun viime vuonna ilmestyneessä hienossa romaanissa Karhun kuolema on tämä kuva kannessa! Tree people -kirjassa onkin laajahko ”karhuperinneosio”. Siinä kerrotaan mm. karhun morsiamesta, jota Karhun kuolema -romaanikin osin käsittelee.
The oldest piece of written information concerning the beat myth is the ’Viitasaari’ text, which describes the enactment of bear hunt.
Bears are hunted during their winter sleep. Before it is killed, a bear is woken so that its soul will not be left wandering homeless outside its body. To the accompaniment of singing, the slain bear is taken to the house, and a ceremony is held in its honour. A bride and groom, dressed as a wedding couple, are brought to the bear and occypy the place of honour at the festive table. During the feast peole dance, drink beer and eat the bear’s head according to a ritual method.
Puiden kansa -kirja käännösversioineen on osa suurempaa metsäperinne- ja metsiensuojeluprojektia. Kovalainen ja Seppo ovat pitäneet aiheista näyttelyjä ja myös tehneet metsäaiheisen Sateenkaaren pää -lyhytelokuvan, joka on katsottavissa myös internetissä.
Kaikkia Kovalaisen ja Sepon metsäteoksia yhdistää ajatus siitä, että metsä on jotain ikiaikaista ja ikiaikaisen tärkeää. Vaikka Suomi on ainakin vanhastaan elänyt metsästä, ihminen näivettyy, kun hän menettää metsän: metsää ei saa uhrata taloudelle. Tree People -kirja siteeraa Sakari Topeliusta: Nature must remain a wilderness, for it tells us what we are and what we ought to be.
Tähän kirjaan ja muihin Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon metsäprojekteihin sekä upeisiin valokuviin voi tutustua Puiden kansa -sivustolla, josta tämän kirjoituksen kuvatkin ovat.
Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Tree People. Hiilinielu Tuotanto, 2006.