Runon ja suven päivän iltana

luonnonkukat.gif

 

Hempeilyvaroitus! Tänään Eino Leinon, runon ja suven päivänä olen…

 

– herännyt aaltojen loiskeeseen, merituulen kohinaan ja kaislojen suhinaan (tai ainakin mökissä meren rannalla),

– ollut metsässä aamukävelyllä kissan kanssa (se juoksi innoissaan menomatkan ja kulki hemmotellun metsänvaltiaan tavoin paluumatkan sylissä),

– käynyt pikkukaupungin torilla ja ostanut herneitä (ja ihastunut torilla myynnissä olleissiin taidokkaasti kudottuihin räsymattoihin ja ihmetellyt, mikä minuun on tullut, kun haluan räsymaton),

– vilkaissut pientä tunnelmallista puutalossa olevaa kirjastoa (jossa en ole käynyt vuosiin: pitäisi taas käydä!),

– lukenut ihanaa, viisasta Leena Krohnia (aion kertoa lukemastani kirjasta viimeistään alkuviikosta),

– seurannut kännykän pätkivän datayhteyden kautta Liisan 24 tunnin lukumaratonia (en osaa päättää, onko rasittavaa vai terveellistä, ettei nettiyhteyteen voi edelleenkään luottaa kaikkialla Suomessa, eikä kaikilla välineillä – lukumaratonia haluaisin kyllä minäkin kokeilla, siitä olen varma),

– etsinyt mökkikirjahyllystä runokirjoja (ja miettinyt, miksen ottanut Eeva Kilven Perhonen ylittää tien -kokoelmaa mukaan lomareissuun: se on kirja, joka olisi aina hyvä olla lähellä),

– löytänyt mökiltä Saima Harmajan teoksen Kaukainen maa (julkaistu postuumisti v. 1937),

– lukenut Harmajaa ja todennut, että runot ovat hienoudestaan huolimatta liian kuolemankaipuisia, jotta haluaisin todella lukea niitä juuri nyt (joskus haluan lukea Harmajaa ja Harmajasta: Oulun taidemuseossa näin hänen serkkunsa Lea Ignatiuksen taideteoksia ja nekin puhuttelivat),

 

 

WP_20130706_14_36_30_SmartShoot (400x225).jpg

 

– todennut, että suven ja runon päivään Harmajan kirjasta sopii parhaiten runon Kallioon itänyt alku:

 

Sun sydämesi kallioon

ma tungen juurin hienoin.

Sen kiveen kahlehdittu oon,

ma, niittykukka vienoin.

Kiveä juurin janoisin

nyt juon, ja kasvun estää

se seinin järkkymättömin.

 

ja että luonnon äärellä ihmiselle tulee kuin itsestään runollisin olo ja suvisinta, mitä tiedän, on oman rantasaunan lämmittäminen, saunasta mereen pulahtaminen ja etenkin saunalla pyyhe päällä istuskelu ja tyynen iltameren katselu,

– joten hankkiudun nyt saunalle, hei hei!

 

Ja tässä vielä pakollinen suvi-runo-Eino Leino-kiteytys. Hyvää suven ja runon päivän iltaa kaikille!

 

http://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0

 

 

 

 

 

 

 

 

kulttuuri kirjat
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.