Satupäivän kunniaksi: kerro rakkain satuhahmo tai satusi
Hyvää satupäivää! Tänään jos koska on hyvä muistella lapsuuden ihania, pelottavia ja huimia tarinoita eli tärkeitä satuja.
Haluaisin kuulla, mitkä satuhahmot ja sadut ovat jääneet erityisesti mieleenne ja miksi.
Minulle tärkeitä hahmoja ovat olleet mm.
– Peukaloiset. Ajatus minikokoisista ihmisistä oli minusta lapsena hyvin kiehtova, etenkin luettuani Onnelin ja Annelin.
– Risto Reipas. Minulla oli tapana leikkiä Risto Reipasta…
– Muumit ja kaikki muumihahmot, mutta löysin heidät todella vasta aikuisena. Nuuskamuikkusta muistan fanittaneeni ja oikein kaivanneeni seuraani jo lapsena (olin kuin Muumipeikko): nyt aikuisena olen sitä mieltä, että hän kaikessa vaeltelevuudessaan ja vapaudessaan voisikin olla aika rasittava ystävä.
– Veljeni Leijonamielen lohikäärme Katla. Onko mitään pelottavampaa?
– Iki-ihana Auli Somersalon Mestaritonttu. En voi ajatella aarnivalkeita tai katsoa isoa kiveä ajattelematta Mestaritonttua.
Lisäksi olen lukenut välillä ihastellen, välillä peläten klassikkosatuja. Rakastin Tiheikön väki -kuvakirjoja lapsena – rakastaisin varmaan vieläkin, jos näkisin sellaisen. Tontut, peikot ja kaikenlainen metsänväki ovat lähellä sydäntäni. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, hankin meille saunatontun. (En luota, että tontut osaavat enää nykyaikaan avata monimutkaisia ovia, joten piti vähän edesauttaa tonttuasiassa.)
En ole koskaan lukenut loppuun asti Kaislikossa suhisee -teosta enkä Katto-Kassista. Peter Pan ja Maija Poppanen eivät iskeneet minuun lapsena, saati Liisa ihmemaassa tarinana tai erillisinä hahmoina.