Seitsemän kuvaa ja runokuvaa kesästä

 

Monta tuntia
kirjani ikkunalla,
unohtuneena,
auki. Oikukas tuuli
jos luki jonkin sivun.

(Kotomichi / Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu. Kootut tankarunot 1960-1982. Otava, Seven-pokkarit, 2011)

 

 

Puut ovat täynnä
lintujen valtakuntia.
Puut ovat täynnä
metsiä joissa asutaan.

(Risto Rasa: Tuhat purjetta, kootut runot. Otava, 1992)

 

 

Tänä aamuna olen päättänyt olla kirjoittamatta
ja istuttaa ruusun.

Siis tätä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen:
työn että voi lyödä sen laimin,
helteen että tuntee sen oikeutetuksi
ja lapsuuden
että voi juuria siitä juhannusruusun
vanhuutensa seinustalle.

(Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, kootut runot 1972-2000. Wsoy, 2006)

 

 

Monet runoilijat ovat hedelmäpuita
joista pienet ihmiset
eivät ylety poimimaan.

(Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma. Tammi, 2012)

 

Kiitos helmistä
iholla – vedenneidon
aamusukellus

Thanks for pearls
on the skin – a morning dive
into waves

(Riitta Rossilahti: Vihreä viittani – My Green Cape. Riitta Rossilahti, 2010)
 

Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
ja sataisi.

(Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen – valitut runot. Tammi, 2012)

 

 

Pääskysiä. Kissankelloja.
Männyn juurella
kuuromykkä tynnyri.

(Caj Westerberg: Yönmusta, sileä. Otava: 2011)

 

 

Monin tavoin hankalaa ja loputtomalta tuntuvaa viikkoa seurasi ihastuttava viikonloppu. Perjantai-iltana istuimme puutarhassamme ystävieni kanssa ja hihittelimme käelle, joka oli niin pakahtunut kesästä, että oli epävireessä. Kukkuu, kukkuu, kuk-ku, kuk-kuk-kuu, kuu, kuuuu, kukkuu. (Luulin, että kansanperinteen mukaan käen kukunnasta voi laskea, montako vuotta menee ennen kuin naimakaupat solmitaan: tänään tarkistin asian, ja kukunnasta voi ennustaa myös jäljellä olevia elinvuosia. Minulla lienee niitä kotikäkemme mukaan satoja, joskin osa on hieman onnahtelevia.) Lauantaina kohtasin ihmisen, jonka olin tätä ennen tuntenut vain virtuaalisesti, ja tuntui siltä kuin olisin tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa. Tänään olen vain kuljeskellut ympäriinsä kameran kanssa ja riemuinnut siitä, että on kesä ja asiat ovat taas hyvin. Olen yhtä pakahtunut kuin epävireinen käki, joten pitkän romaanitekstin sijaan kykenin viikonloppuna keskittymään vain lempirunoilijoideni teksteihin. Aika ihastuttavaa ja pakahduttavaa oli huomata sekin, että minulla ylipäätään on lempirunoilijoita: vielä muutama vuosi sitten ei olisi ollut.

 

Ihanaa kesäsunnuntain iltaa kaikille! Runousvinkit ovat tervetulleita.