Syyskuun luetut

 

Sinne meni syyskuu! Blogin kannalta tämä kuunvaihde on historiallinen, sillä minulla on peräti neljä kirjaa luettuina muttei blogattuna. Lisäksi lähetin tänään kaksi haastattelua tarkastukseen, eli muutakin kuin kirja-arvioita tai omia höpinöitäni on tulossa lähiaikoina. Historiallista tässä kaikessa on siis se, että lukeminen on ottanut hieman etumatkaa kirjoittamisesta. Yleensä olen todellinen kädestä suuhun -bloggari.

Mutta ne syyskuun lukemiset.

Kotimaista kaunoa edustaa Pentti Saarikosken Ovat muistojemme lehdet kuolleet, kollaasiromaani, jonka hienouden ja kiinnostavuuden aistin, mutta josta en saanut täysin otetta. Enemmän nautin Eeva Kilven koskettavasta Kuolinsiivouksesta sekä Riikka Pulkkisen Vieraasta, joka oli minusta edeltäjiään kunnianhimoisempi ja jäntevämpi.

Kotimaisen lastenkirjaelämyksen tarjosivat Mauri Kunnas ja Aarresaari. Merirosvoista kertova kirja oli kovasti myös nelivuotiaan lukukaverini mieleen.

Ulkomaisia kaunokirjallisia teoksia luin viisi, mutta kaksi on toistaiseksi päässyt blogiin saakka. Lisa Genovan Edelleen Alice oli minusta todella vaikuttava, mutta kirjailijan uutuus Puolinainen ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Kelpo kirja kuitenkin, ja ainakin erikoinen aihe: miltä tuntuu halvaantua niin, että kadottaa kehonsa vasemman puolen tietoisuudestaan?

Rebecca Wellsin Jumalaiset jajasiskot oli aikoinaan bestselleri. Vaikka pidin kirjasta, jäi siitä myös ristiriitainen olo.

Parasta lukemista tässä kuussa taisivat olla tietokirjat! Ehdin jo julistaa huippukiinnostavan Miten kirjani ovat syntyneet 5 -kirjan syksyn parhaaksi tietokirjaksi, kun satuin aloittamaan Susan Cainin Hiljaiset – introverttiuden manifesti -teoksen. No, se ilmestyikin jo alkuvuodesta – ja luulenpa, että se tulee olemaan yksi koko tämän vuoden parhaista lukuelämyksistäni. Cain käsittelee niin omakohtaisesti kuin fysiologian ja yhteiskunnan kannalta, millaista on, kun osa ihmisistä lukee mieluummin kirjaa yksinään kuin sosialiseeraa suurissa laumoissa. Löysin kirjasta paljon itseäni, ja kommenteista päätellen niin teki moni muukin.

Ai niin, luin myös yhden runokirjan, joka osoittautui pikemminkin vitsikirjaksi. I Could Pee on This sisältää kuvitteellisia kissojen kirjoittamia runoja ja hihityttää kissanomistajaa.

Lukemisen ohella kävin tutustumassa Helsingin yliopiston upeaan uuteen kirjastoon sekä näin lavalla ihanan Kristina från Duvemålan ja vähemmän ihanan Fingerporin. 

Blogissani keskusteltiin myös mm.  kotimaisen kirjallisuuden kansainvälistymisestä. Tätä teemaa enemmän minua ja muita askarruttivat kuitenkin tärkeät kysymykset siitä, miten kirjavalinta vaikuttaa deittailtavuuteen ja mikä on omituisin lukemispaikka.:)

Kuva ei liity ollenkaan lukemiseen, mutta kertoo siitä, että vietin pitkästä aikaa viikonloppuna aikaa muuallakin kuin koneen tai kirjan ääressä. Kyllä se on syksy, kun viettää päivän kasvimaata raivaten ja kukkasipuleja maahan piilottaen. Pyrin haalimaan pihallemme puolisuunnitelmallisesti kirjallisia kasveja: jos talven aikana ei tapahdu tuhoja, meillä kasvaa ensi keväänä runoilijanarsisseja. Niiden lähellä on ruusu ’Astrid Lindgren’ sekä patjarikko ’Peter Pan’.