Zacharias Topelius ja Lena Frölander-Ulf: Adalmiinan helmi
Olen muistaakseni ollut vain yhden lapsuuden pääsiäisen sairaana. En kauheasti kärsinyt siitä: nautin herkkuja ja luin satuja. Nyt olen taas pääsiäisflunssassa, ja samat lääkkeet auttavat yhä, hyvä ruoka ja satukirja.
Kun joskus on tullut aikuisten kesken juttua lempisaduista, moni on maininnut Topeliuksen prinsessasadun Adalmiinan helmi. Minä en ole tainnut tutustua siihen lapsena ollenkaan, mutta eilen tartuin Teoksen ja Söderströmin vastikään julkaisemaan Adalmiinan helmi -teokseen. Siinä Topeliuksen klassikko on sekä suomennettu että kuvitettu uudelleen.
Tarina on todellakin klassikkokamaa. On prinsessa Adalmiina, on hyviä haltijattaria, prinsessaa etsivä prinssi ja etenkin paljon opetuksia sekä onnellinen loppu. Lapsena olisin lukaissut kirjan hetkessä ja siirtynyt sitten kirjoittamaan ihastuksissani omia prinsessatarinoita. Aikuisena nautin nostalgisesta tunteesta, jotka sadut aina herättävät, ja tarkkailin kiinnostuneena tarinan rakentumista ja etenkin sitä, miten pääopetusta – nöyryys on kauneutta kauniimpaa – tuotiin esille. Esimerkiksi näin:
Hän oli nyt paljon aiempaa iloisempi, sillä nöyrän sydämen mukana seuraa monta kallisarvoista lahjaa, kuten hyvä omatunto ja tyyni vähään tyytyväisyys, levollisuus ja rauha, hyvyys ja rakkaus minne maailmassa sitten joutuukin.
Erityisesti nautin Lena Frölander-Ulfin art nouvea -tyylisestä kuvituksesta. Kirjan värimaailma oli harmonisen pastellinen, vähän utuinenkin ja monet kuvat ensi katsomalta melko pelkistettyjä; tarkempi katse löysi paljon yksityiskohtiakin, mutta ei mitään ylimääräistä. Kaiken kaikkiaan laadukas ja huoliteltu paketti koko kirja! Helmi, kuten otsikkokin jo antaa olettaa. :)
Muitakin kirjallisia helmiä on pääsiäiseen mahtunut, mutta niistä lisää lähipäivinä. Sanon vaan, että kirjallisena miesseuranani on ollut eräs, jonka kanssa on ihastuttavaa punoa avioliittojuonia… Olen pienestä lämmönnoususta melkein iloinen, sillä sen sijaan, että remontoisin alkuperäisen pääsiäissuunnitelman mukaan varastoamme, voin loikoilla sohvalla erään lempikirjailijani uuden teoksen kanssa.
Rentouttavaa ja kaikin puolin mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille. Hyviä lukuhetkiä!
Kuvat teoksesta Zacharias Topelius, Lena Frölander-Ulf: Adalmiinan helmi (Adalminas pärla, julkaistu 1. kertaa 1856). Teos ja Söderströms, 2012. Suom. Asko Sahlberg, kuvitus Lena Frölander-Ulf