THL:n ruokasuositukset. Ja mitä niistä emme noudata.

Katseltiin lauantai-iltana Armanin Pohjantähden alla -ohjelmaa, joka käsitteli ravintoa. Jakso oli varmaankin uusinta, mutta emme olleet nähneet sitä aikaisemmin.

Samalla, kun Arman haastatteli erilaisia – hyvinkin erihenkisiä – ruoka-asiantuntijoita, aloimme jutella siitä, että meille on muodostunut kyllä ilman mitään erillistä sopimista sellainen tämän kodin ”ruokafilosofia”, joka on aika selkeä. Eikä se todellakaan ole kaikin puolin THL:n suositusten mukainen.

Oikeastaan vasta Armanin ohjelmaa katsoessa taas muisti, ettei oma käsitys terveellisestä ruuasta olekaan mikään yleismaailmallinen totuus. Ja itse asiassa se, mitä me tyttärelle syötämme, ei kaikilta osin olekaan sellaista ravintoa, mitä vaikkapa THL:n suosituksia noudattavat lastenterveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat. Joskus oikein harmittaa se, että tieto on niin ristiriitaista. Sitä seisoo kaiken informaation ristitulessa ja yrittää itse sitten päätellä, miten pitäisi toimia. 

Kirjasin tähän listaan vähän raameja siitä, mitä meillä syödään ja toisaalta ei. Tämä ei ole mikään vinkkilista, koska eihän minulla ole mitään referenssiä ihan maallikkona kertoa, mikä tekee hyvää ja mikä huonoa. Mutta tällainen se meidän perheen ruokafilosofia kuitenkin on: 

• Ei light-tuotteita. Keinomakeutusta ei käytetä juuri ollenkaan. Joissakin makuvesissä (aikuiselle) minusta stevia on ok, mutta muuten sitä ei kyllä käytetä. Jos on pakko makeuttaa, voi sen tehdä kookossokerilla, hunajalla ja joskus jopa ihan valkoisella sokerilla. Jos esimerkiksi F haluaa herkkupäivänä limua, annan paljon mieluummin desin sokerilimpparia kuin light-versiota. Uskon, että meillä menee sokerit THL:n suositusten mukaisesti. Tosin niissä ei ole (itse en ainakaan löytänyt tietoa) taidettu puhua juuri näistä toisenlaisista sokereista. 
• Ei kevyt(maito)tuotteita. Oikeastaan Oivariini, raejuusto 2%, rahka ja kermaviili ovat ainoat maitokevyttuote, jota meillä käytettään. Oivariiniakin vain siksi, että se levittyy leivälle paremmin kuin voi. Tuon raejuuston olen kyllä tosin päättänyt vaihtaa luomuun (näin juuri mainoksen maitopurkin kyljessä), mutta kermaviilin ja rahka suhteen en vielä kantaani tiedä. Onko niitä edes luomuna? Mutta muuten meillä käytetään rasvaista maitoa, oikeaa voita, rasvaista juustoa ja kermaa. Kermoissa kammoan  näitä ”4%, kevyt ja paksu -tyyppisiä” tuotteita. Jos meillä tarvitaan kermaa, se on aina ihan tavallista, rasvaa sisältävää, hapatettua kermaa tai kuohukermaa. Vastapainoa koville rasvoille tulee muun muassa pähkinöistä, avokadosta ja oliiviöljystä, joita meillä syödään joka päivä. THL:hän suosittelee margariinia. Minä en ole syönyt sitä koskaan, vaikka sitä lapsuuden jääkaapissamme aina olikin. Menin mummon jääkaapille, ja otin sieltä punaista voita. Itse asiassa mummo – jolla oli hyvä huumorintaju –antoi erään kerran minulle voipaketin syntymäpäivälahjaksikin. F ei ole myöskään syönyt koskaan margariinia kotona. 
• Leivässä pitää olla kuituja. F ei voi syödä ruista, mutta hänen leipiinsä yritetään sitten saada kuitua vaikkapa siemenillä ja kauralla. Minä en syö juuri enää leipiä (paitsi 100% kauraa), koska gluteenittomien leipien ravintoarvot ovat niin surkeita. A vetelee meidän kahden muun kadehtimaa ruisleipää. Tosin sitä THL:n lautasmallin osaa en allekirjoita, jossa leipää pitäisi syödä myös lämpimän ruuan kaverina. Toki leivän voi ottaa vaikka keiton kanssa, mutta en näe mitään järkeä, miksi sitä pitäisi syödä vaikka perunan ja lihan kaverina. 
• Kasviksia, marjoja ja/tai hedelmiä syödään joka ikisellä aterialla. Meillä ei tarjota koskaan lämmintä ruokaa ilman, ettei kyljessä olisi uunijuureksia, höyrytettyjä kasviksia tai salaattia. Samoin jokaisella aamu-, ilta- ja välipalalla syödään vihreitä. Kasvisten ja hedelmien syönti konkretisoituu silloin, kun tilaamme ruuat Prisman kauppakassi -palvelusta. Meidän viiden päivän tilauksesta aina ainakin yksi muovipussillinen on ainoastaan HeVi-osaston tuotteita. Tässä ylittyy ihan varmasti puoli kiloa päivässä. Ihan jokaisella meistä. 
• Ruuat tehdään muutamia poikkeushetkiä lukuun ottamatta itse alusta asti . Ainoat valmisruuat, joita meillä syödään, on kalapuikot, makumajoneesit, dippikastikejauhe, Lidlin bernaisekastike ja Kokkikartanonen pinaattikeitto.  Olen joskus hamassa menneisyydessä käyttänyt esimerkiksi valmiita juureskuutioita tai peruna-sipulisekoitusta, mutta en enää. Kun kerran tekee asiat itse, ei vaan halua syödä enää valmistuotteita. Maku on kuitenkin niin kauhean erilainen ja toisaalta ruuan alkuperän tietäminen on minulle nykyisin yhä tärkeämpää. 
• Ulkona voi syödä ja välillä jopa mättöäkin. Mutta toki ”roskaruokapaikoissakin” on eroja. Ostan oikein mielelläni välillä hyvin tehdyn hampparin tai itseleivotulla pohjalla tehdyn pitsan. Mutta esimerkiksi Mc Donalds aiheuttaa minussa puistatuksia. Olen joskus ottanut itse Mäkkäristä gluteenittoman juustoburgerin evääksi, jos muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Ja F:n olen tainnut ruokkia Mäkissä muutaman kerran ulkomailla ja pari kertaa Suomessa silloin, kun hän on saanut jostain saavutuksesta oikeuden valita itse ruokapaikkansa. Lähtökohtaisesti Mäkkärin kaltaiset paikat saavat minut kuitenkin yleisesti ottaen aika raivoisaksi. Miten sellaista materiaalia, jota ei voi minun kriteereilläni edes ruuaksi kutsua, voidaan myydä niin paljon? Ja miksi porukka himoitsee sitä? Toki muistan, että itsekin pidin vielä parin kympin molemmin puolin Big Mac -ateriaa ja McFlurrya aivan ihanana ruokana. Niin se mieli ja makuaisti muuttuu. Onneksi!
• ”Ei” valmiiksi maustetuille tuotteille. En pidä lihojen valmismarinadeista, maustetuista jogurteista (sokeria aivan hullusti!), makukermoista tai oikeastaan mistään, mikä ei ole itse oikeaa tuotetta. Onneksi tytärkin – joka aina himoitsee maustettuja viilejä – on oppinut syömään maustamattoman jogurtin hunajalla ja pähkinöillä, maustamattoman viilin banaanipaloilla.
• Ei ehdottomuuksille. Vaikka edellinen lista onkin aika pitkä, en silti koe, etteikö välillä voisi tehdä asioita ihan toisin. Meillä ei esimerkiksi eilen ollut kaapissa MITÄÄN ilta- ja aamupala-aineita, kun tulimme kotiin kylästä jo F:n nukkumaanmenoajan jälkeen. Siinä ei ollut enää järkeä lähteä kauppaan, joten R-kioskilta haettiin valmisleivät ja maustetut jogurtit. Sellaiset tuotteet, joita muuten kyllä kartetaan viimeiseen asti. Jogurtti meni lapselta kyllä alas, mutta teollinen kolmioleipä jo tökki, vaikka periaatteessa sen täytteet olivat sitä, mitä kotitekoisessakin voikkarissa olisi voinut olla. Olin oikeasti aika tyytyväinen, kun lapsen mielestä leipä oli pahaa. Tyytyi vetelemään aamulla kotoisaan kaurapuuron ilman normaalia aamuleipäänsä.

Nyt haluaisin kuulla, miten TEILLÄ syödään! Noudatatteko THL:n ohjeistuksia vai jotain ihan muuta linjaa? Miksi? Ja missä kaikissa tuotteissa suositte luomua? Meillä suurin osa ruuasta on kotimaista, osa kotimaista luomua. Mietin, että pitäisikö esimerkiksi hedelmissä ja kasviksissa myös siirtyä kokonaan luomuun, jotka tähän asti usein ostan ei-luomuna.

Jos osaisitte vastata vielä tähän kysymykseen: Kun kyseessä on luomuliha, tarkoittaako se sitä, että kyseinen eläin on saanut luomu-tasoista ravintoa itse vai myös sitä, että itse eläimeen ei ole pumpattu vaikkapa antibiootteja? Toisin sanoen: Mitkä ovat luomulihan määreet? Käsittääkseni luomu ei takaa eläimen oleskeluoloihin mitään erityistä mukavuutta. 

-Karoliina-