Äidinkokoinen?

Moikkis!
20130731-003620.jpg

Sain pari päivää sitten sähköpostiini viestin Mami Go Go:n Mintun esittelemästä A Beatiful Body -haasteesta, jossa äitibloggaajia innostettiin paljastamaan totuus äitimäisistä mahoistaan, kaikessa aitoudessaan.

Oma reaktioni juttuun oli välittömästi: ”Ei missään nimessä!”. Ja sepä olikin aika voimakas ja erikoinen ”ei”, koska yleensä innostun kaikesta hassusta ja jopa vähän radikaalistakin. Tämä juttu ei kuitenkaan tuntunut omalleni. Ja silti sen aihepiiri jäi kummittelemaan päähäni!

Vaikka Minttu avasikin valtavan hyvän keskustelun kauneusihanteista ja todellisista naisvartaloista, on tämmöisillä jutuilla aina myös kääntöpuolensa. Nimittäin samalla kun raskausarvet, uhkeat tissit ja muhkeat uumat heitetään kehiin, alkavat keskustelupalstat laulaa (perustrollausviestien lisäksi) kieltä, jossa vain kovaa kokeneen näköiset, pehmeät vartalot, ovatkin niitä ainoita oikeita äitivartaloita. Niitä, jotka pitävät sisällään ”suuren tarinan” toisin kuin meidän muiden ”ihan tavalliset silovatsat”, kuten eräs Kaksplussan sivuille osallistunit kommentoija kuvaili. Näitä kommentteja lukiessa herääkin väkisin kysymys, miksi ainakin äitipiireissä vain ne kaikkein kovimman kohtalon kokeneet kropat ovat niitä kaikista AIDOIMPIA (äiti)vartaloita? Niin ja miksi aitous asetetaan aina laihuuden vastakohdaksi? Koska näistä keskusteluista tulee väkisinkin fiilis, että antiarpinen ja hoikka äiti on vähemmän äiti, kuin viiruinen kanssasiskonsa.

Omasta vartalostani en osaa paljon sanoa muuta kuin sen, että hyvin on toiminut sekä ennen että jälkeen äitiytymisen. Mukana tullut, ja terveenä pysynyt (kiitos ja kopkop). Eipä siis paljon blogissa kerrottavaa (tai näytettävää) tältä saralta.

Ikuinen(?) finniongelma on kuitenkin piinannut aalloittain raskaudesta lähtien. En kuitenkaan ajatellut esitellä tässä nyt mehevää mustapäätä, tai punakkaa näppyjonoa. Ei siksi, että siinä olisi jotain noloa. Vaan ihan vain siitä syystä, ettei näpyt tee minusta yhtään sen aidompaa naista kuin aikaisemmin omistamani siloinenkaan iho. Itse asiassa: Se silkki-ihoinen Karoliina ennen raskautta oli ihan tämä sama tyyppi. Sisältä. Ja se kai tärkeintä.

20130731-003637.jpg
Tai toiseksi tärkeintä. Tärkeintä on tietysti kuvissa vilahteleva tyttäreni, jonka en toivo koskaa miettivän kroppaansa tai ulkonäköään näin kriittisesti, kuin meidän sukupolvemme.

Pus ja rok!

-Karkki-

F:n asu:
Huivi, Aarrekid. Syksy/Talvi 2013-14 malliston ennakkomaistainen (saatu blogin kautta).
Haalari, Miina ja Manu -sarja. Metsola.
Kypärä, Bell. Budgetsport.
Tennarit. Stadium.

Kommentit (15)
  1. Anna palstamammojen lätistä, äläkä ota niitä niin vakavasti.

  2. Karoliina Sallinen
    31.7.2013, 18:29

    Maria, Manse, Tanja, Miia, sanna, ulla, MrsR, Anne, Pikkuäiti, Sirkki ja Minttu. Tässä tämmöinen sekava ryhmävastaus vähän kaikille 🙂

    Kun kirjoitin oman näkemykseni ABB-prokkiksesta, ei tarkoitukseni ollut ihannoida laihuutta sen enempää tai vähempää kuin muodokkaitakaan kroppiakaan. Halusin vain tuoda sellaisen pointin, joka hirveän usein unohdetaan näistä todellinen-nainen -keskusteluista. Nimittäin sen, että vaikka yhteiskuntamme ihannoikin vielä esimerkiksi mainosmaailmassa hoikkuutta, on hoikkuus ja hoikat ihmiset kuitenkin arkikeskustelussa usein niitä, joita voi parjata ikään kuin luvallisesti. Pyöreyden kommentointi on epäkohteliasta, mutta hoikat ihmiset ovat vapaata riistaa. ”Läskiksi” ei ketään päin näköä varmasti sanota, mutta ”luuviulu” onkin monen mielestä ihan ok ilmaus. Molemmathan kuitenkin puuttuvat arkaan aiheeseen, ihmisen kokoon, ja siksi en näe niissä paljonkaan eroa.

    Ja kuten Minttu muuten hienosti tuossa kommentissaan kirjoittikin, ei itsetunnolla ole tekemistä koon kanssa. Siksipä näinkin tärkeäksi muistuttaa myös siitä, että hoikkien vartaloiden kutsuminen persoonattomiksi tai tarinattomiksi ovat yhtä lailla tämän käsillä olevan kampanjan ”pelastamisen” arvoisia. Niiden takana olevat naiset voivat kokea epävarmuutta tai itsetunto-ongelmia.

    Haluantehdä selväski vielä myös sen, että kommentoin postauksessani ennemminkin aiheeseen liittyvää keskustelupalstateksiä, kuin projektin alkuperäistä ajatusta (joka on tietysti huikea ja todella hyvään tavoitteeseen pyrkivä).

    Kiitos Minttu vielä, että tulit heittämään ajatuksiasi myös tänne minun sivuilleni. Ja ABB-hengen viitoittamana meinaankin nyt vielä kehua toista naista, vaikkei se meidän kansaltamme yleensä aivan ensimmäisenä ehkä luonnistukaan. Joten: Olet aina ollut mielestäni koko blogikentän valovoimaisempia ja kaunempia typyjä, joten keep on rockin,sis! Ehkä tällä kaikella voidaan aloittaa nyt armollisempi ja vähän mukavampi mutsien, erilaisten sellaisten, välinen dialogi. Blogeissa, keskustelupalstoilla ja aivan livenäkin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *