Hyvästi Helsinki, moro Tampere

P1010632 (1).JPG

P1010636 (1).JPG

P1010637.JPG

P1010638 (1).JPG

”Se tulee olemaan sitten aikamoinen postaus”, sanoi kaverini, imaisi pirtelön pillistä ja viittasi siihen, kuinka kertoisin F:n ja minun muutosta A:n kotiin Tampereelle. 

Niin tästä pitikin tulla. Listaisin useamman illan perusteluja kuin jotakin hakemusta varten ja kirjoittelin, kuinka muutto olisi hyvä tehdä ennen lapsen kouluikää, kuinka tukiverkko olisi lähellä, miten voisin nyt työskennellä kotona ja niin edelleen ja niin edelleen. Lopulta deletoin kaikki. (Ilmeisesti uusi postaustyylini, kun on tullut viime kuukausina tuhottua postaus jos toinenkin.)

Aloin miettiä, kenelle niitä perusteluja oikeasti kirjoittaisin? Itselleni, perheelleni, ystävilleni? En, en ja en. Meidän ja heidän kanssa asiat on käyty läpi ja punnittu jo satoja kertoja. Syyt ja seuraukset. Mahdollisuudet, ilot ja onni. Muutot, muuttolaatikot ja muutokset. 

Joten päädyn nyt sanomaan tähän väliin vain: ”Moro Tampere!”. Täällä sitä on useampi viikko jo asusteltu. Purettu tavaroita kaappeihin, tehty remonttisuunnitelmia, tallustettu uutta eskaripolkua, kauhottu entuudestaan tuntemattoman uimahallin vettä ja vaihdettu uusi puhelinnumero jos toinenkin. Totuteltu ruuhkattomaan ruuhka-aikaan, mustamakkaraan, morotteluun, littaan, rotvalliin ja pipaan. 

Voisi ajatella, että elämä muuttui nyt yhdellä kertaa. Mutta jos totta puhutaan, ei se muuttunut paria käytännön asiaa lukuunottamatta juuri mitenkään. Nyt on vain enemmän huoneita, sänky jonne mahtuu kaksimetrisen jalat ja kauppahalli, jonne tallustaa nopeammin. Yllättävää kyllä; Tampereellakin on arki, makaronilaatiikko ja työpäivät. Sitä tavallista, kaiken perustaa. 

-Karoliina-

Kommentit (47)
  1. Karoliina Sallinen
    2.5.2017, 10:28

    Kiitos kaikille teille kommenteistanne. Tämän illan postauksessa on yhteisvastaus 🙂 

  2. Yhdyn monen edellisen kommentoijan kuoroon: surullinen ja pohjattoman itsekäs tämä muuttopäätös.

    Vaikka omasta navastasi tarkasteltuna ”ei se (arki) muuttunut paria käytännön asiaa lukuunottamatta juuri mitenkään.”,  fakta on, että sekä F:n että hänen isänsä arki on myllertynyt täysin.

    Olet itse tuonut esiin, kuinka isäsi on ollut sinulle tärkeä. Mitäpä olisit sanonut, jos äitisi olisi sinun lapsuudessasi potkinut isäsi pois perheestäsi, ottanut uuden urhon ja riuhtaissut tämän myötä sinut irti juuriltasi ja kauas isästäsi? Mitäpä siitä, että kaverit, tutut ympyrät ja isä jää. Pääasia että äitillä menee lujaa.

    On tosi tehokas keino vieroittaa isän ja lapsen arki toisistaan muuttamalla eri kaupupunkiin. Näin voi varmistaa, ettei luontevaa arjen yhteyttä voi syntyä puistoreissujen, iltapäivätreffien tai piipahdusten myötä. Mitäpä sitä näistä välittämään, kunhan äiti saa kuunnella sydäntään. Muiden osapuolten sydän voi vuotaa verta, mutta sitäpä ei huomaa, kun katse on niin tiiviisti omissa tarpeissa ja omassa hyvinvoinnissa.

    Nyt menee tämä blogi osaltani boikottiin. Tämä ei ole enää kepeä hyvänmielenblogi, tämä on kylmä ja miniminä-maassa elävän epäkypsän prisessan blogi. Ei kiitos enää!

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *