Kantoreppuilu vain ekohippien puuhaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kerroin taannoin, että osallistumme koko perheen voimin Kantokiertue 2014 –kampanjaan, vierastivat jotkut teistä ajatusta. Pari kysyikin, miksi isoa tyttöä pitää kantaa. Eikö kävellen pääse perille? Miten käy lapsen kunnon ja aiheuttaako kantaminen lapselle joitain seurannaisvaikutuksia?

Koska olemme ihan tavallinen perhe, emmekä kärjistetysti mitään luomukaavuissa kulkevia ekohippikantajia, en osaa antaa – ainakaan näin kiertueviikon alussa – vielä tyhjentävää selitystä sille, miksi isoa lasta pitäisi kantaa.

Toisaalta. En myöskään näe syytä, miksi emme kantamista kokeilisi.

F täyttää joulukuussa siis neljä vuotta. Olemme kantaneet häntä Baby Björnin kantorepussa vauva-aikana ehkä parikymmentä kertaa, eli kokemukset asian tiimoilta ovat aika vähäiset. Ensin F oli niin pienikokoinen, ettei häntä reppuun saanut laittaa, ja sen jälkeen homma tuntui taas jotenkin vaivalloiselle. Remelit sotkeutuivat, repun pukeminen tuntui mahdottomalle ja muutenkin koko touhu ei vain ollut meidän juttu.

Tämän vuoden kantokiertueen teemana on taaperoiden ja jopa vähän isompien lasten kantaminen. Hullun kokeilunhalumme lisäksi lähdimme Kantokiertueelle mukaan, koska olemme perhe, joka liikkuu melko paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meille hauskaa viikonloppupuuhaa on vaikkapa se, että hyppäämme aamulla bussiin tai otamme polkupyörät allemme, ja vaeltelemme ympäri puistoja, leikkipuistoja ja katuja piipahtaen välillä kahville tai kaupoihin. Usein otamme rattaat näille reissuille mukaan, mutta niiden kuljettelu tuntuu kyllä myös yhtä usein vähän vaivalloiselle. Vaikka niissä onkin välillä toki hyvä levähtää, viilettää F myös paljon kävellen, ja silloin vaunut tuntuvat vain olevan tiellä ja hidastavan matkaa.

Mietinkin, olisiko kantorepusta pelastus näille reissuille. Voisiko olla niin kätevä ratkaisu, että saamme jättää isot rattaat kotiin ja nakata F:n selkään aina silloin, kun kävelymatka tai –vauhti tuntuvat liian kovalle?

Joidenkin mielestä ”ison” lapsen tulee kävellä. On totta, että liikunta tekee kaikille (lapsille) hyvää, mutta en näe syytä, miksei välillä matkantekoa voisi myös vähän helpottaa. Itse ainakin ajattelen, että varsinkin meidän kolmen luonteella suuri liikkumisreviiri asianmukaisen repun/rattaiden kanssa on parempi ratkaisu kuin juuri sen kokoiset ympyrät, jotka lapsi jaksaa itse kävellä. Tässä tapauksessa meidän reittimme rajoittuisi nimittäin vain huikealle S-market-McDonald`s-huolto-asema –akselille.

Testiviikko alkaa heti huomenna, joten kertokaapa omat kantoreppuvinkkinne ja –kokemuksenne! Millä keinoin vanhempi ei riko omaa selkäänsä? Kuinka lapsi innostetaan reppuiluun mukaan ja millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?

Tuntuupa jännälle hypätä näin vieraalle maaperälle…Tula – täältä tullaan!

-Karoliina-

P.S. Kantoreppuilua ja muitakin elämämme käänteitä voi seurata myös Instagramin, Facebookin, Blogilistan ja Bloglovinin kautta.

 

 

 

 

Kommentit (35)
  1. Oliko kantoreppu lopulta hitti vai huti? | Kolmistaan
    3.10.2014, 19:35

    […] Minähän lähdin kantokiertueprojektiin osin hassuttelumeiningillä (tuleepahan hyvät naurut), osin skeptisenä (eihän se rintarepussa kantaminen onnistunut oikein edes vauva-aikana) ja osin uteliaan toiveikkaana. Ajattelin, että ehkä repusta voisi tulla rattaiden korvaaja. […]

  2. Karoliina/ Kolmistaan
    27.9.2014, 16:01

    Niinpä! Itse olen kyllä kokenut kantamisen nyt todella kivaksi puuhaksi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *