Keskiviikon kuulumisia

P1010638 (2).JPG

P1010640 (2).JPG

P1010633 (2).JPG

P1010635 (2).JPG

Ensin eiliseen muuttoilmoituspostaukseen. Tiesin tietysti etukäteen, että postauksen aihe tulisi herättämään keskustelua. Kiitos kommenteistanne. Yhteisesti voin tässä vaiheessa nyt vain todeta ja samalla vastata teille, että on hyvin ymmärrettävää, että aihe herättää tunteita eritoten siitä syystä, että olen ollut vaitonainen tietyistä elämämme käänteistä viimeisten vuosien aikana. Ja jos asioista ei puhu, jää niiden tulkinta faktan sijaan spekulaation varaan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa koe, että minun tulee perustella valintojani julkisesti, vaikka pieni osa elämästämme onkin kaikkien luettavana. Pääasia, että valintani eivät ole ristiriidassa lapsen etua tutkineiden viranomaisten tulkinnan sekä lainkirjaimen kanssa. Niin ja toki minun ja koko tukiverkkoni. Uskon, että tulee kuitenkin se hetki, kun kaikki tähän asti kerrottu ja myös ei-kerrottu tulee näyttäytymään aivan uudessa valossa.

No sitten kevyempiin aiheisiin. Tähän tavalliseen blogielämään. Vaikka joskus mietin, onko edes sellaista olemassa. Nimittäin tavallista blogielämää. Tuntuu sille, kuin tämänkin blogin sisällä olisi niin monta maailmaan. Sitä kevyttä hömppää, tavallista arkea ja syntyjä syviä. Mutta sitä kai se elämäkin on. Kaikkea sekaisin, limittäin ja päällekkäin.

Meidän keskiviikko on alkanut yllätykseen: Ulkona oli lunta! Iskin muutossa kaikki toppatakit jo varastoon, vaikka tuntuu sille, että ne olisi todellakin pitänyt ainakin minunlaiselleni vilukissalle säästää. Hyvin vaikea uskoa hellevappuun, joita iltapäivälehdet vielä viime viikolla lupasivat.

Muuten elämä on mennyt näitä kymmeniä ja taas kymmeniä laatikkoja purkaessa. Kun ei haluttu ostaa ihan kaikkia säilytyskalusteita Ikeasta, vaan entisöidä vanhoja saatuja ja Tori.fi:stä ostettuja, täytyy vaan olla kärsivällinen sen suhteen, että osa vaatteista ja tavaroista saa olla viikon jos toisenkin vielä laatikoissa.

F on ollut ihan paras (kon)marittaja. Hän on rankannut leluja, pelejä ja kirjoja niin tiukalla kädellä, että ei ole voinut kun ihailla: ”Varastoon, tänne, köyhille lapsille, varastoon, tänne, kirpparille”. Miten minä saisin samanlaisen draivin luopumiseen? Meinasin testata tuota varastoon-korttia. Että en edes laittaisi kaikkia kamoja suoriltaan myyntiin, kuten yleensä teen, vaan jättäisinkin harkintalaatikot ullakolle. Jos en sitten kaipaile mitään sieltä kuukausiin, voin kai hyvällä omatunnolla luopua niistä.

Ihanaa iltaa! Meille tuli juuri Torin kautta ihana 50-luvun liinavaatekaappi, johon alan latoa juuri vaatteita.

-Karoliina-

Kommentit (30)
  1. Huh, mä en vaan pysy perässä näissä käänteissä ja säälittää pienen tytön elämänmuutos, isästä nyt puhumattakaan 🙁 Totta, ettei meillä ventovierailla ole faktoja eikä oikeutta puuttua kenenkään elämään tai päätöksiin, mutta minusta on kummsllista että F:n isä on vain viikonloppu- ja lomaisä. Etäisä. Miksi äiti ei voinu muuttaa vaan uuden poikaystävän luokse ja tyttö olisi voinut jäädä isälleen tuttuun ja turvalliseen arkeen. Olisitko sinä Karoliina valmis tapaamaan tytärtäsi vain 4 päivänä kuukaudessa ja lomilla?? Miten sulla on pokkaa vaatia tätä isältä? Tietysti joulun, pääsiäisen, vapun ym. Juhlapyhät lapsi on äidillä, tietysti. Musta on ihan hirveää seurata vierestä monia eroperheitä ja miten lapset ovat ensisijassa ne jotka kärsivät. Voin vaan arvata mitä tästäkin sopasta tulee…

    1. Karoliina Sallinen
      2.5.2017, 10:50

      Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi koet ehdottamasi kuvion paremmaksi vaihtoehdoksi  kuin nykyisen. 

      Kyse ei ole siitä, mihin Karoliina tai kuka tahansa aikuinen tässä kuviossa on valmis. Kyse on juurikin lapsesta, jonka tuttu ja turvallinen arki on ollut nimenomaa asua lähivanhempiäidin kanssa. Ja se taas on ollut perheen yhdessä sopima seikka. 

      Kirjoittelen aiheesta lisää illan postauksessa. Neljää päivää kuussa en silti saa millään laskuopilla. Tosin enpä ole päivistä tainnut itse missään kirjoitellakaan, joten en ota asiaan kantaa se enempää. 

      1. Mangonsiemen
        2.5.2017, 11:33

        Ymmärtääkseni F on kuitenkin ollut päiväkodissa ja eskarissa, hänellä on ollut kavereita ja tutut ympyrät Helsingissä. Tuttu ja turvallinen ympäristö ja arki ei ole vain koti ja vanhemmat vaan niin paljon muuta (ainakaan yli 3-vuotiaalla). 

        Oma äitini itkee edelleen joka kerta, kun heidän perheensä muutto kaupungista toiseen hänen ollessaan eskari-ikäinen tulee puheeksi ja on sanonut sen olleen hänen elämänsä epäreiluin ja rankin tapahtuma. Hän menetti kaikki rakkaat ystävänsä, koska oli liian pieni osatakseen pitää heihin yhteyttä. Meni vuosikausia luoda lähellekään vastaavat sosiaaliset kuviot, kuin hänellä oli ollut ennen muuttoa.

        Oma lapsipuoleni onneksi on tähän saakka pystynyt pitämään yllä ystävyyssuhteita eskari- ja viskarikavereihin, joiden kanssa ei äitinsä takia päässyt samaan kouluun. 

  2. Täältä toivotetaan rauhaa ja rakkautta <3 Onnea ja iloa uuteen elämänvaiheesee.

    1. Karoliina Sallinen
      2.5.2017, 10:44

      Kiitos <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *