Konmaritus – onnettoman ihmisen viimeinen oljenkorsi?

PA230035.JPG

PA230012.JPG

PA230014.JPG

Minulla on viime viikkoina ollut jo perinteeksi muodostunut kaappiensiivousvimma. Se iskee aina muutaman kerran vuodessa. Silloin, kun arki on ujuttautunut komeroon ja kuukausien saatossa pyykkinarulta taitellut vaatteet eivät olekaan jostain syystä menneet niiden oikeille paikoille, yksi sukka seilaa urheiluvaatehyllyllä ja toinen korviksista on korulippaan sijaan sujahtanut hiuspompulalaatikkoon.

Samalla kun siivosin, tein tietysti inventaarioita tavaroistamme. Tuli muutama Ikea-säkillinen taas kodin tuotteita, vaatteita ja kenkiä kierrätykseen, mutta kylläpä tuonne kaappeihin jäi ihan rutkasti vielä tavaraakin.

F:n vaatemäärä on vuosien saatossa pysynyt aina aika samana, mutta minun vaatekaapissani on selvästi tapahtunut taas notkahdus anti-konmarituksen puolelle. Siinä, missä 2014 yritin karsia ja vähentää, on tuo nykyinen vaatekaappi aikamoinen sekametelisoppa fiksua ja ei-fiksua ostosta, ketjuliikettä ja parempaa, järkevää ja ei-sitten-tippaakaan-käytännöllistä. Ja tiedättekö mitä? Se tuntuu juuri nyt oikein hyvälle!

Vaikka kuinka lähtökohtaisesti ja perusluonteeltani rakastankin järjestystä (ja kaikkia ihania säilytysjärjestelmiä, suoria kaappirivejä ja en aio tätä touhua kokonaan koskaan lopettaa), olen myös huomannut, että omalla kohdallani äärimmäinen järjestyshakuisuus on liittynyt elossani usein hetkiin, jolloin elämässäni on ollut muuten jotenkin kaaosta : Kun on juossut kilpaa kellon kanssa, stressannut töistä, huolinut rahasta tai lapsi on sairastellut paljon,  on auttanut, kun on tiennyt, että edes bussikortti on sille varatulle hyllylle tai että sokeripurkki on aina se saman keittiönkaapinoven takana.

Olenkin alkanut pohtia, onko tämä konmarittaminen ja muu karsiminen (jos ei oteta nyt siis ekologista aspektia huomioon tässä yhteydessä!) osa nykyihmisen kontrollin tarvetta. Että onko se, minkä olen huomannut oman elämäni ja järjestyksen tarpeen väliseksi yhteydeksi, myös yleismaailmallista? Yritämmekö laajemmassakin mittakaavassa kontrolloida huonoa oloamme, sekavaa yhteiskunnan tilaa ja pahoinvointia sillä, että tuijotamme vaatetta kysellen tuottaako se meille iloa?

Kerro sinä, miksi karsit ja konmaritat! Onko sillä jokin syvempi merkitys vai onko se vain yksi tapa siivota ja pitää koti kauniina?

-Karoliina-

Kommentit (18)
  1. Kun elämä tuntuu ja näyttääkin kaaokselta niin hetkellisen ja parhaan helpotuksen saan kun levittelen kiireessä pyykätyistä koneellisista parittomiksi jääneet sukat lattialle ja alan yhdistellä. Voi sitä hetkellistä mielenrauhaa.

    Kiireessä paritan (:DDD) siis vain ”helpoimmat” sukat ja loput jätän ”huomisen huoleksi” ja sitten aamulla aina nappaan suht samanlaiset sukat mukaan kun valmiiksi paritetut on käytetty.

    Lähes saman ilon saa siitä kun viikkaa esimerkiksi topit värijärjestykseen tms. Teen mieluiten stressaantuneena jostain syystä just sellaista hommaa mikä jää ”piiloon”. Eli kämppä voi olla kaaos muuten, mutta kaapit järjestyksessä 😀 Mutta siitä saa jotenkin parhaan tyydytyksen, koska hyvin järkkäillyt kaapit pysyy hyvinä yleensä kauemmin kuin vaikka huolellisesti järjestetyt pöytäpinnat.

  2. Itse huomaan yhdistävän siivous/järjestely innon (hulluuden) elämässä hetkiin ja aikoihin jolloin on paljon stressiä. On jotenkin helpottavaa, että voi edes yhtä osa-aluetta elämässään pitää järjestyksessä ja jonka langat vain sinulla on käsissäsi 😀

    1. Karoliina Sallinen
      31.10.2016, 19:15

      Juurikin niin! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *