Kuntokartoituksen karut tulokset!

Kirjoittelin pari viikkoa sitten siitä, kuinka fitness-buumi on tappanut liikunnaniloani. Ja siitä, miten yritän nyt PT:n avulla taistella liikuntaällötystä vastaan.

Valitsin omaksi personal trainerikseni Mikko Korpeisen Fitfarmilta*. Halusin saada sellaisen tyypin johdattamaan minut liikunnan saloihin, joka ymmärtäisi ensinnäkin sen, että minulla ei ole mahdollisuutta (eikä kiinnostusta) uhrata liikunnalle koko elämääni. Halusin, että personal trainer tietäisi alusta asti, etten minä tähtää fitness-lavoille tai laihempaan ulkomuotoon, vaan ennen kaikkea haluaisin saada liikunnasta elämäntavan. PT voisi kyllä antaa vinkkejä ruuan suhteen, mutta mihinkään askeettisuuteen tai selkeisiin kieltoihin minusta ei olisi.

Mikko on itse kolmen lapsen isä, joka tietää, miltä tuntuu tehdä töitä, elää ruuhkavuosia, kuskata lapsia harrastuksia ja samalla vielä itse treenata aktiivisesti siinä kyljessä. Hänellä ei ole siis epärealistinen kuva siitä, mitä arki lapsiperheessä vaatii. Mutta toisaalta hän myös tietää, jos yritän selittää tekosyitä ja luistaa treeneistä. Hän jos joku osaa organisoida ajan kaikkien elämänosa-alueiden välille.

Mikko on toiminut personal trainerina kahdeksan vuotta. Hän työskentelee myös PT-kouluttajana ja hänen opeistaan on valmistunut liki 300 uutta personal traineria. Tällaisten yksilöohjausten lisäksi Mikko tekee esimerkiksi ryhmäohjauksia. 

Minun treenini aloitettiin viime viikolla kuntokartoituksella. Tein salilla erilaisia pieniä harjoitteita, joiden avulla Mikko näki, mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni. Ja tiedättekö mitä? Tulokset olivat juurikin niin heikot, mitä osasin odottaakin. Ne kertoivat seuraavaa kieltä kropastani:

• Jalkojeni lihakset olivat naisen perustasoa. Ei nyt aivan surkeassa jamassa, mutta ei kyllä hyvässäkään. Vasen pakarin tosin oli heikommassa kunnossa kuin oikea ja siihen on jatkossa kiinnitettävä erityishuomio. Se ilmeni vaikkapa niin, että kun tein kyykkykävelyä, asento ei pysynyt oikeana, koska lihaksisto ei ollut tarpeeksi vahva. 
• Vatsalihakseni olivat todella heikot. Suoraan sanottun surkeat! Jaksoin lankuttaa 15 sekuntia. Sinänsä hassua, koska vatsalihakset ovat kroppani ainoat lihakset, jotka näkyvät ulospäin.
• Käsieni lihakset olivat onneksi sentään hyvässä kunnossa. 
• Ryhtini oli ”perustoimistotyöntekijän kyyry”. 

Alkukartoituksen tulosten perusteella Mikko alkoi tehdä minulle treeniohjelmaa. Tarkoitus olisi treenata kerran viikossa yhdessä, kaksi kertaa yksin. Vaikka Mikon näkeminen olikin kivaa, ja hänen kanssaan varmasti treenit onnistuu, pahoin pelkään, mitä noista minun omista treenistäni tulee. Jotenkin liikuntavastaisuus edelleen puskee aika vahvasti päälle.

Nyt ei kun kohti sitä todellista tekemistä ja itsensä haastamista!

-Karoliina-

*postaus toteutettu yhteistyössä Mikko Korpeisen kanssa.

Kuva: Pixabay