Mätää, kadonneita korviksia ja iloa. 4-vuotiaan korviselämää!

Kerroin teille pääsiäisen jälkeen, että otimme F:lle korvikset. Moni kommentoi aiheeseen ja erilaisia näkökulmia – puolesta ja vastaan – oli yllättävän paljon. Meillä itsellämmehän ei tuossa vaiheessa ollut korviksista vielä pitkällisiä käyttökokemuksia, mutta koska monia ne kiinnostivat, ja nyt aikaa on kulunut muutama kuukausi, ajattelin listata, kuinka toimittiin ja miten on mennyt.

Kaksi viikkoa korvisten oton jälkeen puhdistin ne pumpulipuikkoon kastetulla puhdistusaineella aamuin illoin. Korvat eivät missään vaiheessa olleet kipeät, ja ottohetken jälkeinen punoituskin laski muutamassa tunnissa.

Kun lopetin korvisreikien puhdistamisen, huomasin viikon päästä, että toisen korvan lukonpuoleiselle puolelle oli tullut vähän mätää. Korva ei silti ollut lainkaan kuuma tai tulehtuneen oloinen. Niinpä aloin taas puhdistaa korvaa desinfiointiaineella. Päälle hieroin vielä muutaman päivän antiseptistä voidetta. Mätiminen loppui vuorokaudessa, ja sen jälkeen korvat ovat olleet täysin terveet.

Harjoituskorviksia pidimme tarkoituksella reippaasti yliaikaa, jotta reikä todella muodostuisi. Oikeat korvakorut vaihdettiinkin vasta kesäloman alussa. F valitsi itse violetit perhoset, joista toinen hukkui jo ensimmäisenä yönä. Taisin ottaa liian tosissani ne varoittelut, ettei lukko saisi painaa ihoa.

Mutta näin siis meillä! Kuinkas teillä? Menikö homma yhtä kivuttomasti? F itse rakastaa uusia korviksiaan ja nyt jo suunnittelee, mitkä isot korut korviinsa laittaa, kun on tarpeeksi iso tyttö 🙂

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.