Omaa aikaa ja syyslomaa

Moikkista tyypit,

ja pahoittelut pienestä postaustauosta. Ollaan oltu niin syysloman pyörteissä, että tämmöiset kaikki normaaleihin rutiineihin kuuluvat asiat ovat ihan kokonaan unohtuneet… Ja toisaalta ihan hyvä. Loma on tuntunut lomalle!

Aloitimme Eepin kanssa loman viikko sitten Helsingissä. Neiti-F lähti mummolaan Keski-Suomeen, ja me suuntasimme luksuslomalle Hotelli Kämpiin. Oli aika ihana viikonloppu. Paljon ystäviä, kauppoja, herkkuja ja yksi teatteriesitys. Eikä varmasti tarvitse edes pienten lasten vanhemmille kertoa, mutta pitkät, KESKEYTYMÄTTÖMÄT yöunet hotskulakanoissa,  tekivät poikaa 🙂

Aika vakavana vetelen muuten tässä kuvassa Fazerin brunssia  🙂  Oli muuten hintansa (18e) veroinen! Nom, nom, nom…Kroisuja, suklaakakkua, lettuja, lohta… Ja juurikin tässä järjestyksessä, vähän kuin jouluna.

Sunnuntaina päräytimme sitten Hankasalmelle, ja olimme siellä yhden yön. Viikko muuten on mennyt HKI-Lahti -akselilla.

Loma onkin ollut täynnä Hop Loppia (ainoat kuvat joissa Neiti oli paikallaan. Näköjään kivojen juttujen äärellä nämä tytöt vakavoituvat. Ruuan ja leikin. 😉 ),

Marimekon ystiksiä (katsokaa tätä ”jonoa”)

ulkona syömistä (lue: Hese),

puistoilua (kipsi kulkee mukana),

lumi(!)leikkejä ja lötköttelyä. Aikalailla vaan  kivaa yhdessäoloa kolmistaan.

Täytyynee vielä mainita, että olin eilein yksin yön kotona,kun Neiti ja Eepi olivat Lahden mummolassa kylässä. Olipa aika erikoista hipsutella hiljaisessa kodissa… Toisaalta oli myös aika kivaa! Herkuttelin ja katsoin hömppälefffoja (ja tietty myös siivosin. Kunnon kotihengettärenä.)…

Mikä on muuten oma linjasi? Haluatko/tarvitsetko/saatko kuinka paljon omaa ja parisuhdeaikaa lapsiperhe-elon vastapainoksi? Minusta tuntuu, että meillä tämä hommeli on aika  balanssissa. Voin luottaa Neidin Eepin hoteisiin ihan aina, kun tarvitsen omaa aikaa (outoa on minusta se, että vielä nykyisinkin monet miehet eivät halua jäädä lapsensa kanssa kaksin), ja kyllä isovanhempienkin apu on aivan korvaamatonta.Olen vaan alkanut pohtia, mistä löytäisin sellaisen ulkopuolisen hoitoavun, kun sukulaisia ei viitsi aina vaivata. Sellaisen tarpeeksi luotettavan, jolle voisin myös ihan maksaa. Onko vinkkejä?

Viimeisia lomapäiviä viedään:Karkki

P.S. Tässä arvotaan, uskalletaanko lähteä ajelemaan Munkkiniemeä kohti. Meillä on talvirenkaat, mutta ei se paljon auta, jos kesärenkailla pärtäilevät ovat myös tuolla motarilla…

Kommentit (6)
  1. Minusta tuntuu että meillä on todella hyvässä reilassa balanssi perheen ja parisuhteen osalta. Lapsi on aika huoletta jätetty yökylään jopa parikuisesta, ja toisaalta olemme opettaneet lapsen siihen että on normaalia käydä erilaisissa paikoissa, ravintoloissa, kylässä, tapahtumissa, joten se on sujunut meillä aina hyvin. Kun pystyy yhdessä tekemään paljon, ei sitä kahdenkeskistäkään aikaa kaipaa aina niin paljoa. Tytär on myös lähinnä iloinen kun joku muukin tulee hoitamaan/seurustelemaan kun omat vanhemmat, vaihtelu taitaa virkistää pienempääkin.

    Vielä kun laskee erinomaiset unenlahjat, ja vanhempien hyvän jaksamisen, elämä on varsin ihanaa. Ihan muuta kun ne mielikuvat, jotka ennen lapsen hankkimista maalasin mielessäni kaiken lukeman ja kuuleman perusteella. Aika paljon määräytyy senkin perusteella millaiseksi elämänsä järjestelee, ellei kyseessä ole esimerkiksi koliikkilapsi.

    Lastenhoitajia kannattaa kysyä MLL:ltä, katsoa lähipuistojen ilmoitustauluilta ja kysellä seurakunniltakin. Seurakunnat kouluttavat isosia rippileireille ja ohjaajia lastenleireille, ja yleensä samat nuoret tekevät mielellään myös lastenhoitotyötä. On tietysti tärkeää tuntea että lapsi on hyvissä hoteissa, mutta loppujen lopuksi, jos tarve on lyhytaikainen (yksi päivä/ilta) oma kriteerini on että lapsi pääsee lähinnä hyvissä hengissä nukkumaan. Toissijaista on miten, missä tai mitä on esimerkiksi syöty tai juotu, tai onko ulkoilutus ja leikittäminen ollut ihan ensiluokkaista.

    | mustikkasmoothie.blogspot.com |

  2. …kauhulla ootan ku lapsi pitää jättää toisen synnytysvalmennuksen ja ite synnytyksen ajaksi hoitoon, vaikka viihtyy hyvin isovanhempien kanssa (vanhemmat on ollu lähellä kyllä) jotka lähestulkoon palvoo poitsua. Mulle tää vaa on tosi vaikee juttu…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *