Onko pakko jos ei tahdo?

IMG_20150724_190609 IMG_20150724_190658

Tämä on jo aikamoinen vitsi. Ja tämänkin olen tainnut jo sanoa aikaisemmin. Vitsi. Mun liikuntaura nimittäin.

Hienosti se PT:n ohjauksessa alkoi. Mutta sitten tuli Tallinna ja kuume ja flunssa ja Hankasalmen reissu ja Ilosaari ja mökkeily ja siivousinto ja. Laiskuus.

Nyt olen toden teolla alkanut pohtia, vaadinko itseltäni lopulta liikaa. Että kuinka paljon ihmisen on  oikeasti järkevä asettaa itselleen pakollisia menoja ja tehtäviä. Koska pakoltahan se treenaaminen ja siihen varatut ajat tuntuivat, vaikka kuinka itse liikkuminen olikin (varsinkin pt:n ohjauksessa!) todella, todella hauskaa!

Nautin siis toden teolla siitä rehkimisestä ja kropparääkistä. Ja jälkioloista vasta nautinkin! Mutta siitä, että minulla oli jokin tietty ruoka-aika, treenipäivä tai ruokalaji, en. En todella nauttinut, koska tuntuu näin kahta työtä tekevänä äitinä, että elämässä on muutenkin jo ihan tarpeeksi sääntöjä ja aikatauluja. On F:n ruoka-ajat, pesuajat ja nukkumaanmenoajat. On postausajat ja tapaamisajat. On lukujärjestykset ja neuvola-, optikko- ja allergialääkäriajat. Saunavuoro ja bussiaikataulut. Harvoin on ajat, jolloin ei ole jotain pakollista tai edes semi-pakollista aikaa toimia ajassa.

Olenkin nyt kahden vaiheilla. Oikeasti tiedän, kuinka hyvää liikunta tekee ihmiselle. Ja muistelen myös niitä huippuhauskoja kesäkuun treenejä Heikin kanssa, kun kiroilin ja nauroin yhtäaikaa pinnistellessäni painojen kanssa. Toisaalta mieitin, miksi en päästäisi itseäni edes tässä asiassa vähän vähemmällä. Onko niin vaarallista, jos pidän neljän viikon tauon, ja juoksen sen jälkeen viisi kilometria? Puhtaasta ilosta. Ja sitten seuraavana päivänä, jos huvittaa. Jos ei, en.

Kun oikeasti olisi aika siistiä, jos elämässä – tässä strukturoidussakin – olisi vielä paljon enemmän asioita, joita ei olisi pakko, ja joihin ei olisi määrättyä aikaa.

Muita saman asian kanssa kamppailevia linjoilla?

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (22)
  1. Hei!

    Ihan ensi kehun sun mekkoa,se on ihana!
    Asiaan eli juu,olen painiskellut saman jutun kanssa. Tosin eri kantilta katsottuna,sillä mullahan työkyvyttömyyseläkeläisenä ei muuta olekaan kuin aikaa.. Mä olen viiskymppinen nainen,jolla on reuma. Hyvät ja huonot ajat vaihtelee ja monesta asiasta oon saanuttässä luopua sairauden takia esim. lavatanssit 😀 No nyt olen uudelleen löytänyt kuntosalin & jumpat. Niinkin kiva asia vaan uhkasi välillä muodostua stressiksi,kun mä koin,että mun on nyt mentävä ja kyettävä sinne aina vaan kun mahdollista eli kun kunto tms. sallii ja eihän se nyt niin mene…Ei mun TARVITSE enää kyetä samaan,mihin kykenin 20 vuotta sitten ns. parempina aikoina!!! Mutta kun sitä ihminen vaatii itseltään liikoja!
    Onneksi heräsin ja nyt menen fiiliksen mukaan,koska kun miettii tavoitteita,miksi liikun,on kuitenkin hyvän mielen tuottaminen itselle ja kunnon ja liikkuvuuden ylläpito. Armollinen saa ja PITÄÄ olla itselle! <3
    Tämä on yksi ihanimmista blogeista ever ja sinulla ihana perhe <3 Hyvää loppukesää <3

  2. Itselläni on muutama hyvä ystävä jonka kanssa käydään yhdessä lenkillä, salilla ja jumpissa näin tulee nähtyä yatäviä myös arkena johon ei muuten aikaa juuri liikene. Lenkin aikana ehtii hienosti vaihtaa kuulimiset ja jumppa matkalla saa hetken höpötellö. Ja koska kumpikin meidän perheen aikuinen tekee epäsäännöllistä vuorotyötä on meidän perheen pelastus liikuntakeskus jossa on lastenhoito mahdollisuus. Pääsee yhdessä treenaamaan ja jää aikaa myös yhdessä kotona oleiluun kun töiden takia jo paljon tulee läpystä vaihtoja. Ja toki kumpikin pääsee treenaamaan vaikka toinen olisi töissä. Meillä kumpikin treenaa n. 4x viikossa mutta ilman mitään tarkkaa ohjelmaa. Ystävien kanssa treenatessa on myös se hyvä puoli että kun ei huvita ollenkaan niin joku soittaa että lähdetäänkö attackiin (ihan huippu tunteja oletteko koskaan testanneet) niin usein tulee lähsettyä ja loppuilta sujuu aivan erilaisella energialla. Mutta siis oman lajin metsästystä suosittelen. Esim. sitä tanssia ja ystävä mukaan niin on kaksi hyvää syytä lähteä treenamaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *