Överiräpsyistä luomuripsien kautta maltillisiin ripsipidennyksiin

xtremelashes7

xtremelashes12

xtremelashes5

xtremelashes1

xtremelashes10

xtremelashes4     xtremelashes11 Aika moni teistä – minun hämmästyksekseni – ihmetteli arkiaikataulupostauksessani sitä, kuinka ehdin tehdä teidän mielestänne päivän aikana paljon erilaisia asioita. Itse en ole kokenut itseäni mitenkään erityisen ahkeraksi tai toiminnalliseksi. Ajattelen, että aika moni pienen lapsen vanhempi joutuu multitaskaamaan ja tekemään asioita joskus pienessä univajeessakin. Sellaista tämä aika elämästä nyt on.

Kommenttinne saivat minut kuitenkin miettimään sitä, voisinko joissakin kohdissa elämässäni selvitä vähän helpommalla. Oikoa mutkia.

Ja koska mikään perheeseen, työhön tai liikuntaan liittyvä juttu ei tuntunut sille, että haluaisin karsia niihin käyttämääni aikaa tai painostusta, mietin, onko elämässäni muita osa-alueita, joissa voisin säästää aikaa ja vaivaa. Ja löytyihän sellainen, nimittäin meikkaaminen!

Minulla menee arjessa meikkaamiseen ja meikkien puhdistukseen noin 20 minuuttia päivässä. En voisi kuvitella lähteväni töihin ilman meikkiä, enkä ainakaan meneväni nukkumaan meikit kasvoilla. Ja koska haluan korostaa meikissä silmiäni, ja koska omat ripseni ovat piikkisuorat, vie ripsien taivutus, rajaus ja ripsivärikerrokset kalliista aamuminuuteista prosenteissa ison osan. Samoin vedenkestävän silmämeikin pesu ei ole ihan sekunneissa ohi. Meikkaaminen siis vielä menisi, mutta silmänympärysihon ja ripsien puhdistaminen todella tympäisee. Siispä ajatus ripsipidennyksistä alkoi taas tuntua ihanalle ratkaisulle.

Minullahan oli ennen F:ää ja vähän hänen syntymänsäkin jälkeen Xtreme Lashesin ripsipidennykset, joita kerta kaikkiaan rakastin. Olin ottanut ripset tehdessäni City-lehdelle ripsijuttua joskus aikanaan, ja jäin koukkuun ripsiin välittömästi. Miten helppoa olikaan, kun aamulla peilistä katsoi aina ”meikatut” silmät.

Vuosien saatossa kuitenkin aloin allergisoitua ripsiliimalle, ja lopullinen päätös ripsistä luopumiseen syntyi, kun aloin usein ripsihuoltojen jälkeen saada silmätulehduksia, ja kerran yöllä heräsin polttavaan kutitukseen ripsieni tyvessä. Koko luomi oli punainen ja turvonnut. Ajattelin, että niin tärkeää tämä turhamaisuus ei ole, että terveyteni sen eteen riskeeraisin.

Samaan aikaan aloin karttaa kaikkea feikkiä, joka liittyi kauneusasioihin. Luovuin hiusteni värjäämisestä ja överipitkistä akryylikynsistä. Jotenkin ne kulmakarvoihin ylettyneet ripsetkin alkoivat tuntua naurettaville. Olin toki aloittanut ”ripsiurani” melkein luonnollisilla räpsyillä, mutta nälkä kasvoi syödessä niin, että loppuvaiheessa ripseni olivat todella, todella, pitkät ja näyttävät. Muistan, että pyysin aina vain pidempiä ja tuuheampia ripsiä. Nälkä todella kasvoi syödessä.

Nyt kun ripsihimo alkoi taas hiipiä puseroon, pelkäsin kahta asiaa: Joko allergisoituisin taas, tai sitten vain näyttäisin tyhmälle ylinäyttävissä räpsyissä. Kuitenkin himo helppoihin meikkausaamuihin oli niin suuri, että varasin ripsiajan tuttuakin tutumpaan –entiseen luottoripsipaikkaani – Kitty Cat Beauty Centeriin, Kamppiin.

xtreme.jpg xtreme2.jpg  xtremelashes3

Sovimme ripsiteknikko Jennan kanssa, että emme käytä liimaa, jolle ennen allergisoiduin, vaan hän kiinnittää räpsyni nyt allergiystävällisellä liimalla, jossa akrylaatteja on vähemmän. Samoin hiilimustaa, jolle moni on allerginen, on tässä liimassa vähemmän.

Samoin sovimme, että tällä kertaa ripseni saisivat jäädä luonnollisiksi. En enää kaipaa bilemeikkisilmiä, vaan lähes samaa tyyliä, mikä minulla on ripsivärin levityksen jälkeen muutenkin. Erona vain se, ettei nyt tarvitse sutia edes sitä ripsaria.

No kuinkas sitten lopulta kävi? Ripset laitettiin minulle pari viikkoa sitten. Ja lopputulos oli ja on edelleenkin täydellinen. Omat ripseni ovat kuulemma 8-9 milliä pitkät, ja pisimmillään Xtreme-tekokuidut olivat vain 11-millisiä. Silti ero on mielestäni juuri niin huomattava (ja huomaamaton) kuin pitääkin. Ilme ja katse kirkastuivat.

Ja mitä allergiaan tulee, ei (jes!jes!jes!) silmäni tai luomeni ole ärtyneet yhtään ripsille tai liimalle. Tuo kuvissakin näkyvä silmien lievä punoitus johtui vain siitä, että olin unohtanut piilolinssinesteen ja –kotelon kotiin, ja jouduin pitämään piilolinssejä silmien ollessa kiinni koko huollon ajan, eli lähes kolme tuntia. Kun piilaripunoitus poistui, ovat silmäni olleet aivan normaalit. Ensi kerralla pitää muistaa mennä rillit päässä ripsihuoltoon, niin vältytään vielä tältä alkupunoitukseltakin.

Näin siis minulla. Luomuripsistä siirryttiin sitten taas Xtreme Lashesiin. Tällä kertaa vain turvallisemmin ja maltillisemmin.

Mikä on sinun suhteesi ripsipidennyksiin? Kuka muu ei jaksaisi meikata tai saati poistaa illalla pakkeleita? Entä onnistuinko tavoitteessani, eli sainko mielestäsi räpsyt, jotka ovat luonnolliset?

-Karoliina-

* Ripset toteutettu yhteistyössä Kitty Cat Beauty Centerin, Xtreme Lashesin ja Kolmistaan-blogin kanssa.

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (36)
  1. Kuukausi ripsipidennyselämää: Hitti vai huti? | Kolmistaan
    30.11.2014, 20:00

    […] Olin haavellut räpsyripsistä jo melkein vuoden, mutta vasta tänä syksynä uskalsin sitten toimia ja koittaa, kestäisivätkö silmäni tällä erää ripsiä ja erityisesti niiden liimaa. (Allergisoitumisesta ja aikaisemmistia kokemuksistani voit lukea täältä). […]

  2. Karoliina/ Kolmistaan
    17.11.2014, 19:14

    Kiitti, Mirris!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *