5 x kasvisruokasuosikkiresepetit meidän perheessä

P8014793 (1).JPG

P8014794 (1).JPG

A teki tässä yksi iltana ruokaa, kun astelin keittiöön.

Minä: ”Ai onks meillä kasvisruokapäivä?”

A: ”Ei.”

Minä: ”Punajuuri-homejuustosalaatti ja espanjalainen munakas. Kyllä tää musta kasvisruualle näyttää.”

A: ”Ai no niin onkin. En ajatellut sitä niin. ”

Tilanne kertoo aika hyvin siitä, millä asenteella meillä usein ruokaa tehdään. Vaikka ruuan raaka-aineet onkin meistä molemmista olennainen osa kokkaamista, ei sillä, onko ruoka kasvis-, liha- vai kalaruokaa, ole niin väliä. Pääasia, että se on hyvää ja siitä tulee hyvä olo.

Koska multa kysytään varsinkin instassa todella usein meidän ruokareseptejä, tässä koottuna

5 meidän perheen lempikasvisruokaa ja linkit resepteihin:

  1. Espanjalainen munakas – Ihan ehdoton kananmunaruokasuosikkini. Helppoa ja varmasti hyvin. Vaatii tosin malttia. Meidän munakas täällä ja resepti vähän muunneltuna täältä Valion sivuilta. Tosin pari ruokalusikallista voita on korvattu isolla lorauksella oliiviöljyä. 
  2. Paahdettu bataattikeitto – koko perheen suosikkiruoka, jota erityisesti minä voisin syödä ihan joka viikko. Ihana, että alkoi syksy, ja keittoja on taas kiva keitellä kylmiin iltoihin.
  3. Perunanachot – nämä ovat siitä kätevä ruoka, että perunoiden lisukkeeksi voi laittaa miltei mitä tahansa. Kasvisversio toimii erityisen hyvin tomaattisen nyhtökauran kanssa.
  4. Itämainen nuudelisalaatti – Varsinaisen postauksen otsikko sen jo kertoo. Paras salaatti, jota olen koskaan syönyt. Olen alkanut tykätä parsakaalista todella paljon näin salaatissa ilman kypsennystä.
  5. Itse tehty pesto. Tässä on vaan se ansa, että kun tekee peston kerran itse, ei halua enää koskaan syödä valmispestoa.
  • 1 ruukullinen tuoretta basilikaa
  • 2dl oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan/limen mehu
  • kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
  • pari kourallista raastettua parmesaania
  • 1 valkosipulin kynsi pilkottuna
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa
  1. Surauta blenderissä.
  2. Herkuttele pastan kanssa. Sekaan sopii pienet mozzarellapallot ja uunissa paahdetut pikkutomaatit.

 

Jaa omat kasvisruokavinkkisi ja -linkkisi! Ei mitään megasivustoa, vaan mielummin yksittäiset täsmäreseptit, joita kannattaa koettaa.

Nauratti lasten tietoisuus nykypäivänä näistä ruoka-asioista. Söimme viime viikolla ystäväpariskuntamme luona, jossa toinen osapuoli ei syö punaista lihaa, eikä kanaa. F veteli pihviä naamaan ja totesi ruokailun seasta: ”Me ollaan sekasyöjiä meidän perhe.”

-Karoliina-

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys

Joskus perhekin tarvitsee laatuaikaa

// Kaupallinen yhteistyö: Hotel Sveitsi / Primehotels // 

 

P8044819.JPG

P8044827.JPG

P8044842 (1).JPG

P8044848 (1).JPG

P8044851.JPG

P8044855 (2).JPG

P8044872 (1).JPG

P8044884 (1).JPG

P8044889 (1).JPG

P8044901.JPG

P8044917 (1).JPG

P8044934.JPG

 

P8044917 (1).JPG

P8044934.JPG

P8044939 (1).JPG

P8044944.JPG

P8044954.JPG

P8054983 (2).JPG

P8054990.JPG

P8054996 (1).JPG

P8055012 (1).JPG

Mä olen aina tasaisin väliajoin törmännyt somessa päivitykseen Sveitsi-nimisessä paikassa. Ja koska nimi herätti kummastusta ja some-kuvat ihastusta, googlasin viime talvena, mistä ihmeestä oli oikein kyse. Mikä olikaan se paikka, jossa pystyi menemään leffaan tai SuperPark poistumatta hotellin sisätiloista lainkaan? Selvitettyäni Sveitsin anatomian, hämmästyin, että Sveitsi olikin tällä kertaa hyvin lähellä. Itse asiassa vain reilun tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, Hyvinkäällä.

Kun ajatuksiani lukien, sain kesän kynnyksellä viestiä, jossa minulta kysyttiin, haluaisinko tulla meidän sakin kanssa testaamaan Hotel Sveitsin ihan livenäkin. Ja tottakai me haluttiin! Valitsimme ajankohdaksi viikonlopun, ennen kuin koulut sitten seuraavalla viikolla alkoivat. Tehtiin tällainen lomanlopettajaisretriitti.

Moni teistä huomasikin varmasti jo instasta, jonne reissulta kuvia ja videoita reaaliajassa päivitin, että olin ihan kauhean tyytyväinen meidän reissuun. Jotenkin koko Sveitsin kokonaisuus oli sellainen, että reissun ajan oli jatkuvasti hyvä mieli. Kokosin tuohon alle 5 + 1 kohtaa, miksi Hotel Sveitsi hassusta nimestään huolimatta – tai ehkä juuri siksi – oli niin huikean hyvä perhelomakohde.

HENKILÖKUNTA. Mä tiedän, että musta on iän myötä tullut paljon tarkempi sen suhteen, millaista palvelun toivon erilaisissa kohteissa olevan. Ja jos palvelu on hyvää – oli kyse sitten vaatekaupasta, ravintolasta tai kauneushoitolasta – minä palaan sinne kerta toisensa jälkeen. Itse asiassa se taitaa olla nykyisin suurin kriteerini, joka saa minut äänestämään jaloillani. Sveitsin henkilökunta oli yksinkertaisesti vaan ihan huippua, oli sitten kyse ravintolasta, SeikkailuSveitsistä tai hotellihenkilökunnasta. Tuntui, että hotellissa vallitsi rento ja maanläheinen tunnelma, mutta ei kuitenkaan millään tavalla löysä. Henkilökunta tuntui olevan aidosti ystävällistä (inhoan lipevää, päälleliimattua asiakaspalveluhymyä) ja kaikki asiat sujuivat jouhevasti. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että myös lasta pidettiin asiakkaana siinä missä aikuistakin.

 

KAUNEUS. Vaikka saavuttaessa Hotel Sveitsin pihaan, alkaa hetkeksi epäillä, onko tullut oikeaan paikkaan. Ulkoapäin kun hotelli näyttää sellaiselle 70-luvun motellille. Mutta mitkä sisätilat! Joka paikassa, oli kyse sitten hotellihuoneista ja yhteisistä tiloista, vastaan tulee vaan kaunista katseltavaa. Sveitsin logossa komeilee käpy, joten kaikki tilatkin toistavat tietyllä tavalla metsäteemaa. Käpyjä on tapeteissa, wc:stä löytyy kettu ja maanläheisyys näkyy muutenkin tyylissä. Silti hotellihuone oli juuri niin luksus, kun hotellihuoneen – ainakin minä – toivon olevan.

 

SEIKKAILUSVEITSI. Minä en ole ollut koskaan aikaisemmin kiipeilemässä, mutta rakastuin tähän hommaan ihan heti. Ja miten kivaa puuhaa koko perheelle! Vetelimme kaksi tuntia samoja ratoja koko perheen voimin ja tuntui, kun reissu seikkailemaan olisi kestänyt maksimissaan puoli tuntia. Niin kivaa oli! Ajan kulun huomasi vain väsyneestä kropasta ja hikisestä selästä. SeikkailuSveitsissä on suomen pisin vaijerirata, 500 metriä, ja eikös me vedetty se molempiin suuntiin. Kiipeily oli juuri sitä, mitä liikunnan haluaisin aina olevan. Hauskaa ajanvietettä, jossa tulee rehkittyä ihan huomaamattaan.

 

RUOKA. Söimme hotellin ravintolassa, Tilassa, yhden yönseudun aikana kolmesti. Meidän lautasille päätyi mm.alkupalalankku, pihviä, salaattia, purilaista kuin Fish&Chipsikin. Mä pidin siitä, kuinka ruoka oli tasaisen hyvää genrestä riippumatta. Ruokalista oli onnistuttu pitämään tarpeeksi suppeana, jolloin valinta oli helppoa ja kaikkiin annoksiin varmasti panostettiin keittiössä kunnolla. Annoksia sai myös tarvittaessa gluteenittomina, vaikkei G-kirjainta ruokalistassa lukenutkaan annoksen perässä. Se on ehdoton plussa! Aamupala oli hyvä, joskin hyvin perinteinen hotelliaamupala. Siinä tosin harmitti se, että vaikka aamupala viikonloppuna loppuikin vasta kello 11, jo kymmeneltä moni ruokalaji oli loppu, eikä kaikkia niitä täytetty enää uudelleen.

 

LEFFATEATTERI. Mä myönnän, että olen siinä mielessä mukavuudenhaluinen, että minuun tehoa aina se, jos asiat on helposti saatavilla. Siksi kaikki ne Hotel Sveitsinkin ympärillä olevat aktiviteettipaikat kolahtivat niin hyvin, koska niiden vaivattomuus teki lomasta oikeasti lomaa. Erityisesti kuitenkin leffateatterin integrointi hotellin sisälle oli ehdoton plussa. Oli nimittäin aika juhlava fiilis, että niillä samoilla sisävaatteilla, jolla oli illallisen syönyt, pystyi vain hipsuttelemaan leffateatterin pehmeisiin penkkeihin ilman, että siirtymästä tuli mikään projekti. Vähän sama, kun olisi katsellut elokuvaa omassa hotellihuoneessa. Karkkitarjonta, penkit ja näyttö olivat vaan huomattavasti paljon paremmat. Ja kun F:ää alkoi nukuttaa kesken myöhäisillan elokuvan, sen kun vaan hipsuteltiin nopeasti huoneeseen. Tätä palvelua testatessa ei voi kun miettiä, miksi leffamahdollisuutta ei ole useimmissa hotelleissa.

 

SUPERPARK. Kuten kerroin tässä postauksessa, en ole aikaisemmin edes tajunnut, millainen mahdollisuus SuperParkin seikkalupuisto on lasten lisäksi koko perheelle. Menimme puistoon heti sen avauduttua sunnuntaiaamuna, eikä meidän perheen lisäksi SuperParkissa kuin muutama lapsi noihin aikoihin. Sekös mahdollisti sen, että me aikuisetkin saimme pitää hauskaa ihan hiki hatussa. Tuli tunne, miksi ihmeessä olin koskaan luopunut tällaisesta hurvittelusta vapaaehtoisesti. Lapsellinen hauskanpito kun on vaan niin kivaa! Mua yllätti – nyt kun katsoin SuperParkia muutenkin kuin kahvilan pöydästä – paikan monipuolisuus. Tramppojen lisäksi kun sai pelata vaikka mitä pelejä niin perinteisesti kuin tietokonelaitteidenkin avulla. Oli hurjan kivaa.

 

Tässäpä pähkinänkuoressa siis perheloma, jota on vaikea laittaa paremmaksi. Oli ihanaa. Ja kuten lapseni totesi SeikkailuSveitsissä, suoritettuamme juuri radan loppuun: ”Tämä on parasta, mitä me on ikinä tehty perheenä.” Ei voi muuta kuin olla samaa mieltä! Vaikka arki on kaiken lähtökohta ja sen sujuminen työ valtavasti iloa (silloin kun siis sujuu), on tämmöiset koko sakin hurvittelut myös aika-ajoin välillä niin tarpeellisia. On ihana, kun jokainen – myös aikuiset – vaihtavat lomamoodin päälle ja voidaan nauraa yhdessä.

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Liikunta Vanhemmuus