Olin pääsiäislomalla kolme päivää ilman tietokonetta ja nettiä. Suljin koko mobiilidatan niin, ettei edes WhatsAppit piipittänyt puhelimessa. Sanoin läheisille, että jos tulee oikea asia, voi soittaa ja tekstata vanhanajan oikean tekstarin. Viestejä ja puheluita tuli vain murto-osa siitä, mitä niitä WhatsAppiin tulee.

Otin sellaisen breikin töihin ja someen (jotka ovat monesti itselleni muuten sama asia),etten muista, milloin. Ainakaan joulu- ja hiihtolomalla en muista olleeni päivääkään tällaisella breikillä. Ehkä viimeisin todellinen loma sijoittui jonnekin viime kesän kieppeille.

Töistä loman ottaminen on sellainen asia, johon usein kannustetaankin. Jos sanoo tekevänsä töitä ilman vapaapäiviä, käsketään ottamaan ponnekkaasti lomaa. Relata, unohtaa kaikki hommat hetkeksi. ”Ei kukaan jaksa painaa vuodesta toiseen ilman lomia”, ja siinä ollaan kyllä ihan oikeassa.

Kun ajelimme pitkin Savoa, mietin, miten joihinkin asioihin käsketään ottamaan breikki, mutta toisissa asioissa sellainen puolestaan tuomitaan. Itse taas olen sitä mieltä, että pieni loma ihan mistä tahansa – maailman ihanimmistakin asioista – tekee välillä hirmuisen hyvää. On ihan helkkarin virkistävää ottaa lomaa arjesta, velvoitteista, siivoamisesta, sähköposteista, somesta, tukan harjaamisesta, vanhemmuudesta, parisuhteesta, ystävyyssuhteiden hoidosta, ruokakaupassa käynnistä ja ihan vaikka vaan päivävaatteisiin pukeutumisesta. Siis juuri niistä parhaista asioista.

Vaikka elämä olisi kuinka mallillaan. Vaikka rakastaisi kaikkia sen osasia, olen melko varma siitä, että pienet breikit tekevät rakkaista asioista vieläkin rakkaampia. Vähän sama kuin lempiruuan kanssa. Vaikka lempiruoka olisi kuinka ihanaa tahansa, ei se enää maistu lempparille, jos sitä söisi joka ikisellä aterialla, joka ikinen päivä.

Omassa elämässäni breikit ovat tehneet vain ja ainoastaan hyvää. Jos olen ottanut lomaa töistä, olen marssinut sen jälkeiseen arkeen kohti miljoonia ideoita ja intoa – luovuus kun tarvitsee välillä ruuakseen päämäärätöntä haahuilua ja pitkiä päiväunia.

Loma äitiydestä on ollut myös itselleni ihan aina elinehto. Se, että olen voinut tehdä asioita välillä myös yksin, pariskuntana tai aikuisporukalla on mahdollistanut sen, että minulla on ollut energiaa olla äiti. Yhden yön aikuisten reissun, keskeytyksettömän ruokapöytäkeskusteluun tai velvollisuuksista vapaan vuorokauden jälkeen kun voimia perusarkeen, pyykkikasoihin, iltasatuihin, ajanhallintaan ja kasvatukseen.

Olen myös huomannut, että loma arkisista rutiineista on ajoittain supervirkistävää. Kun ei ole lomalla meikannut päiviin, käyttänyt farkkuja, saati harjannut tukkaa, tuntuu jopa juhlavalle pistää vähän aurinkopuuteria naamaan ja vaihtaa verkkarit mekkoon. Se on sellainen minikokoinen metodi arjen kohottamiseen.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, on välillä erossaolo aika siistiä. En nimittäin esimerkiksi usko, että suhteemme A:n kanssa olisi tällainen, jos emme olisi aloittaneet sitä etäsuhteena. Silloin kun yhdessäolot ja pitkät etäajat vuorottelivat, vahvistivat breikit yhdessäolossa vain sen, että tämä oli juttu, jota oikeasti halusi. Ja jonka eteen halusi tehdä töitä. En nimittäin usko, että kukaan, joka ei olisi tosissaan, jaksaisi sitä piinaa, matkustelua ja tunteiden heittelyä, mitä etäsuhde saa aikaan.

Palasimme  vasta eilen Tampereelle. Pyykkikone rullasi koko illan, kalenteri avattiin ja viikko muutenkin suunniteltiin. Miten ihanaa palata arkeen rentouttavan loman jälkeen!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: aurinkolasit, Ray Ban // huivi, H&M // takki, Evie, Joutsen* // housut, Stradivarius // kengät, Ten Points*

*saatu