Terveiset hiihtolomalta!

P2282642.JPG

P2282613.JPG

P2282614.JPG

P2282622.JPG

P2282628.JPG

P2282635.JPG

P2282621.JPG

P2282636.JPG

P2282638.JPG

P2282646.JPG

Heippa vaan sinne torstai-iltaan. Ja maaliskuun ekaan iltaan. Maaliskuu on jo kevätkuukausi, joten nyt saa virallisesti sanoa olevan KEVÄT.

Vaikka on ollut ihanaa, että on ollut ihan oikea talvi kinoksineen ja pakkasaurinkoineen, en ole sitten yhtään talvi-ihminen. Odotan jo kauheasti kevätkevättä ja tennarikelejä ja sitä, ettei tarvitse pukeutua aina vaan lämpö edellä.

Me olemme viettäneet F:n kanssa hiihtolomaa tällä viikolla. F lähti Keski-Suomen mummolaan jo perjantaina. Minä vein F:n  Jyväskylään, josta mummo ja pappa ottivat tytöstä kopin. Söimme porukalla Jyväskylän Huviretkessä (ollut lapsesta asti se meidän perheen ravintolaruokapaikka) ja sitten matkasinkin jo takaisin Tampereelle. 

Sunnuntaina juna toi minut sitten kuitenkin jo takaisin Keski-Suomeen. A ei pitänyt nyt lomia, ja vaikka varsinaisesti minullakaan ei lomaa ole, on tämä silti tuntunut toki enemmän lomalle kuin normiviikot Tampereella.

F on saanut olla isovanhempien kanssa ja minä olen tehnyt töitä löhötellen sohvalla. Ruokapalvelu ja pesulapalvelut ovat pelanneet kiitettävästi (kiitos äiti!) ja muutenkin on ollut rentoa. F on hiihdellyt mummon kanssa, mutta sinne laskettelumäkeen ei enää uskallettu. Keski-Suomessa on ollut sellaiset 20-25 astetta pakkasta ja varsinkin alkuviikosta kova tuuli. Naama on ollut jäässä jo minuutin päästä pihalla, vaikka muuten voisikin pukeutua lämpimästi.

Minä piipahdin maanantaina Jyväskylässä. Ensin suunniteltiin Auroora-siskoni kanssa Hipu-siskoni polttareita (buhhahhahaaaaa!) ja sitten näin vielä viinin ja sushin merkeissä ihania Jyväskylän tyttöjäni

Tiistain vietimme puolestaan Kuopiossa, jossa kävimme katsomassa koko sakilla Ronja Ryövärintytär -lastennäytelmän. F oli aivan haltioissaan esityksestä (eriteen dialogien sisältämän kiroilun vuoksi). Minustakin esitys oli ihan mukiin menevä, vaikkei kyllä parasta lastenteatteria, jota olen nähnyt. Minua häiritsi se, että kirjasta oli otettu lähes jokainen kohtaus näytelmään. Olisikin toivonut, että näytelmässä olisi keskitetty pariin kohtaan kunnolla niin, ettei olisi tarvinnut rämpiä kaikkea läpi. Tosin F:ään sellainen nopea tempo taas puri. Ja uskon, että lapsena häntä taas olisi häirinnyt, jos kirjan asioita olisi oikaistu. Joten kaiken kaikkiaan on todettava, että oli hyvä teatterireissu.

Keskiviikkona minä kolusin äidin kanssa vähän kirppareita ja F kävi papan kanssa uimahallissa. Muuten F on leikkinyt ja erityisesti piirtänyt sielunsa kyllyydestä ja ollut hirmuisen hyväntuulinen. On se vaan lapsellekin kiva, että saa kokonaisen viikon elää vähän vapaammin. Valvoa pidempään ja nukkua ilman, että kello herättää. Täällä F on joinakin aamuina nukkunut jopa puoli kasiin, joka on meidän mittapuulla todella pitkään! Jotenkin nämä mummolareissut F:n kanssa on aina jänniä. Periaatteessa emme ole yhtään niin paljon yhdessä (koska mummolassa äiti ei kelpaa saunaan, nukuttamaan tai ylipäätään minnekään, minne voi vaan isovanhemmat ottaa mukaan), mutta silti tuntuu, että tämmöiset yhteiset – rinnatusten vietetyt – lomat tekevät meille hirveän hyvää. 

Tänään me kömmitään kuitenkin jo omaan sänkyyn. Matkattiin alkuiltapäivästä Tampereelle, jotta voidaan hetki hengähtää yhdessä kolmisin kotona. Huomenna F suuntaa vielä loppuloma viettoon Helsinkiin, me A:n kanssa valmistaudutaan viikonlopun viettoon, joka pitää sisällään ainakin megakigakodinsiivousoperaation. Mietin, voisko kodinsiivoushomman tehdä näin aikuisten kesken jotenkin juhlavasti. Yleensäkään en inhoa siivoamista, mutta en siihen toki viikonloppua haluaisi hukata. Ehkä hyvä musa, siivousskumppa, Woltin safka ja kiireetön eteneminen voisi auttaa asiaa. Muitakin vinkkejä erilaiseen siivouspäivään otetaan vastaan!

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Lääkäri vastaa: Onko selluliitti vain kosmeettinen haitta?

kankut.jpg

Muistatte varmasti, kuinka olen kirjoittanut selluliitista blogihistoriani aikana ainakin kaksi kertaa. Täällä postauksessa kerroin Hypoxi-hoitojen aloituksesta ja tässä postauksessa otin osaan Lilyn Muhkuramanifestiin.

Kun tässä kevättalven ”terveysvalaistumiseni” aikaan olen pohtinut muutenkin oman kroppani toimintaa ja oikeita elämäntapavalintoja, tuli selluliitti pitkästä aikaa taas mieleeni. Nimittäin kun marssin peilin eteen tässä yhtenä arkiaamuna, huomasin, että reisilleni oli tapahtunut jotain ihmeellistä. Osa siitä selluliitista, jota niissä oli vielä syksyllä ollut, oli kadonnut jonnekin. Ei kokonaan – todellakaan(!) – mutta jotain selvää muutosta koivissani oli kyllä käynyt.  

En tiedä, oliko vähemmän muhkuraisten reisieni taustalla ahkerampi ihon rasvaaminen, liikunta, terveellisempi ravinto, lisääntynyt veden juonti, sokerittomuus vai kaikki edellisistä, mutta minua alkoi kiinnostaa selluliitti tieteellisestä näkökulmasta. Aloin pohtia, oliko selluliitti vain kosmeettinen haitta, vai oliko selluliitin olemassaolon tai vähenemisen taustalla terveydellisiä seikkoja. Että vaikka olinkin iloinen reisieni ulkonäkömuutoksesta, mietin, tekeekö tämä jotakin myös terveyden näkökulmasta jaloilleni.

Koska en itse todellakaan osannut vastata omiin kysymyksiini, otin – taas kerran – yhteyttä Mehiläiseen, josta lääkärit ovat aikaisemminkin auttaneet minua muun muassa pikkuhousunsuoja-allergiaa käsittelevän postaukseni tiimoilta, kun myös microblading -kulmakarvojen terveyshaittoja pohtiessani.

Selluliittiaiheisiin kysymyksiini vastasi iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Ari Karppinen. Aloitetaan heti aluksi asian ytimestä: Mitä selluliitti itse asiassa on?

”Selluliitti on monimutkainen juttu. Sen syitä ja syntymisprosessia ei tunneta vieläkään täysin. Se tiedetään, että naishormoni estrogeeni, keltarauhashormoni, testosteroni ja joukko muita hormoneita vaikuttavat osaltaan sen syntyyn, ja että selluliitti on osittain perinnöllistä. Selluliitti on ihon alaista rasvakudosta, jota kertyy erityisesti reisiin ja pakaroihin. Ihosta tulee muhkurainen, koska rasvasoluja ympäröivissä aitioissa eli sidekudoksessa tapahtuu rakenteellisia muutoksia, ja toisaalla löystyvä sidekudos ja toisaalla kiristyvät säikeet työntävät rasvaa kohti ihon pintaa. Aitiot eivät pysy enää muodossaan ja siksi myös ihosta tulee epätasainen. Selluliitin syntymiseen vaikuttaa myös rasvan ja kuona-aineiden runsaampi kudoksiin kertyminen kuin sieltä poistuminen. Naisista valtaosalla (joidenkin tutkimusten mukaan jopa 98%) on selluliittia ainakin jossain määrin.”

 

Miksi joillekin naisille sitten kertyy selluliittia toisia enemmän?

”Vaikea kysymys vastata. Perintötekijät ja hormonaaliset tekijät ovat taustalla.”

 

Onko selluliitti vain ja ainoastaan esteettinen haitta vai onko selluliitissa myös jotain terveysriskejä?

”Jos selluliitilla tarkoitetaan appelsiinimuhkuraista ihoa, en tiedä tapauksia joista siitä olisi ollut suoranaista fyysistä haittaa, mutta psykologisesti se voi aiheuttaa kantajalleen merkittävääkin haittaa. Selluliitin esiintyvyys ja vaikeusaste lisääntyy ylipainoisilla, joten kaikki ylipainoon liittyvät riskitekijät pätevät tietenkin ylipainoisilla selluliitista kärsivillä.”

 

Miksi selluliittialueet ovat useilla naisilla fyysisesti kipeitä, jopa kosketusarkoja, alueita?

”En osaa vastata varmuudella, mutta lienee kyse paineen aiheuttamasta kiristelystä ja sitä kautta tulevasta kivusta.”

 

Mitä tästä siis opimme? Itseäni ehkä hämmentää eniten se, kuinka vähän selluliitin terveyshaitoista ja selluliittialueen kivusta terveydenhuollossa puhutaan (koska naisten live-keskustelut tai vaikkapa netin keskustelupalstat ovat pullollaan sellukipukeskustelua). Vaikka en halua vähätellä selluliitin esteettisyyden – tai oikeastaan epä-esteettisyyden – aiheuttamaa mielipajaa itsekin siitä kärsineenä, olen kuitenkin ihmeissäni siitä, että moni selluliittikeskustelu ja -hoitomuoto perustuu selluliitin poistoon ulkonäkösyistä. 

Vaikka selluliittihoitobusineksessa pyöriikin nyt jo isot rahat, uskon, että jos selluliitin yhteydessä puhuttaisiin enemmän selluliittin aiheuttamasta kivusta kuin ulkoisesta haitasta, voisi kuvitella, että selluliittiongelmiin keksittäisiin tehokkaampia hoitomuotoja. Tuntuu nimittäin jotenkin hassulle ajatella, kuinka moni nainen kivuista kärsii, mutta silti aiheen tiimoilta joko keskitytään vaivan ulkonäköhoitoon tai vaihtoehtoisesti käsketään kehopositiiviuuden nimissä hyväksymään appelsiini-iho.

Tutkimusmatkani selluliitin mielenkiintoisessa maailmassa siis jatkukoon! Tuntuu sille, ettei tämä ollut vielä tässä.

-Karoliina-

Kuva: Emmi Kronholm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauneus Liikunta Iho Meikki