Näillä vinkeillä kauheat lastenjuhlat!

P1012229.JPG

P1012174 (4).JPG

P1012210.JPG

P1012218.JPG

P1012219.JPG

P1012237.JPG

P1012244.JPG

F:llä oli eilen 7-vuotissynttäreiden kaveriosuus. Kutsuttu oli 16 lasta, joista 15 pääsi paikalle. Kemut olivat kauhuteemaiset ja juhliin mahtui muun muassa kauhukierros ullakolla, veriboolia ja muuta mieltä ylentävää.

Jos kotonanne on toinen karmaisevaa toivova sankari, tässä vinkit kauheisiin juhliin.

NÄIN JÄRJESTÄT KARMAISEVAT LASTENKEMUT:

  1. Panosta miljööseen. Onko teillä karmea kellari tai synkkä ulkovaja, jossa olisi autenttinen aavetunnelma? Jos, niin pitäkää kemut siellä. Meillä lapset juhli puolet kemuista toppavaatteissa kylmän karmaisevalla ullakolla.
  2. Aikuinen. Ota alter egoksesi jokin karmea hahmo, kuten esimerkiksi välillä sekopäisesti naurava noita tai murahteleva hirviö. Lapset kuuntelevat paljon paremmin noidan kuin tavallisen vanhemman ohjeita. (Tosin tämä loppui meillä jo ennen kuin alkoikaan, koska ”äiti, se nolottais mua niin paljon”). 
  3. Älä missään nimessä siivoa kotia, jos juhlat ovat siellä, ENNEN kemuja. 
  4. Edelleenkin (havainto viime vuoden juhlista), älä panosta suuresti tarjoiluun, koska ei lapset syö kuitenkaan kuin karkkia. Vaikka ostin muka vähän ruokaa, jäi niistä tänäkin vuonna 3/4 syömättä.  
  5. Ja jos päätät jotain leipoa (a.k.a rullata valmistaikina nakin ympärille) tee se tyylillä. Muumiohodari oli aika kova juttu! Myös oksentava vesimelooni toimi.Veribooli kelluvalla kädellä oli lisäksi aika jees. 
  6. Naamio perinteinen aarteenetsintä kauhukierrokseksi. Kyllä muuten oli hirveää, kun juhlajoukon piti huidella rappukäytävässä niin, ettei heitä huomattaisi. Myös verhon takana piileskelevästä ja onginnassa lahjoja antavasta (mutta karjuvasta) hahmosta liittyi monta tarinaa jo saman illan aikana. 
  7. Ripottele pitkin kauhukierrosta pieniä laatikoita, joissa kerrot olevan esimerkiksi hirviön aivoja (kukkakaali), kykloopin silmämunia (viinirypäleitä) ja matoja (spagettia). Kun laatikkoon saa tunkea vain silmät sidottuna kätensä, on tunnelma taattu.
  8. Ja aikuinen. Edelleen. Pidä huolta, ettei pieniä kansalaisia ala pelottaa liian paljon. Kauhun tasapainon löytämisessä pitää olla tarkkaa, koska toisen ”lälly” voi olla toiselle aidosti aika kauhea kokemus. 

-Karoliina-

 

Perhe Lasten tyyli

Minä, minidokkarin päähenkilö

P1012174 (3).JPG

P1012176 (3).JPG

P1012180 (3).JPG

P1012181 (3).JPG

Vitsi mikä eilinen päivä. Taas niitä kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella.

Sain marraskuun alussa puhelun, jossa minua pyydettiin mukaan Aamulehden ja Alma Median yhteiseen ”minidokkariin”, eli vähän erityyppiseen mainosvideoon kertomaan siitä, millaista minun elämäni on. Millaista on olla uustamperelainen ja uusperheen äiti.

Yleensä kieltäydyn järjestelmällisesti kaikesta tämmöisestä. Jotenkin se Iholla-farssi pisti varpailleen niin, että olen torpannut pääsääntöisesti kaiken medianäkyvyyden, joka ei ole tullut oman tietokonenäppäimistöni tai kamerani lävitse (ja johon olen voinut itse mitenkään vaikuttaa). Tällä kertaa tuli kuitenkin tunne, että tässä haluan olla ehdottomasti messissä. Tekijätiimi oli luotettava ja tämä uus-uus -aihe sellainen, jota olen itsekin käsitellyt blogissa.

Niinpä eilinen oli jotain muuta kuin tavallinen maanantai. Olen kertonut elämästäni nauhalle tauoilla ja ilman. Kävellyt ne minulle tärkeät reiti, pukenut sukan jalkaan kuudesti, esittänyt tekeväni töitä ja repeillyt oikein urakalla. Seissyt valokeilassa ja näytellyt puhuvani puhelimeen. 

Rakastin Tommi-kuvaajan tapaa ja tyyliä kuvata. Ja vaikka leikattu versio onkin aina eri asia kuin raakilepätkät, voin jo olla jo nyt melkein varma, että lopputulos on sellainen, josta me kaikki mukana ollet voidaan olla ylpeitä. Lopputulos tullaan tosin näkemään vasta (vai jo?) vuodenvaihteessa. 

Nyt unille. Takana on aikamoinen hulinapäivä F:n kaverisynttäreiden keskellä (joista kerron lisää muuten sitten huomenna)!

 -Karoliina-

Suhteet Oma elämä Suosittelen