Sain viime viikolla parikin kommenttia, jonka mukaan blogini on liian kaupallinen. ”Sinulla on mieletön taito kirjoittaa elämästänne hauskasti ja kiinnostavasti, mutta tänään blogistasi tuli samanlainen olo kuin mainoskatkosta -ärsyttää odottaa oikeaa sisältöä, vaikkakin mainokset sinällään onnistuneita.”

Tiedän, että kaupallisuus on blogeissa ikuisuusaihe ja niihin on moni bloggaaja – jopa minä itse – ottanut jo aikaisemminkin kantaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut siitä, kuinka monien kadehtiman bloggaajien ”ilmaiset” lahjat eivät olekaan niin ilmaisia ja kuinka itse asiassa sisältöyhteistyöt ovat monenkin puoli- ja kokoammattibloggaajan elinehto. Toivon, että luette ensin Bloggaamisella saa helposti rahaa ja ilmaisia lahjoja ja palaatte sitten vasta lukemaan tämän postauksen tänne, jotta asiat pysyvät järjestyksessä. Eikä minun ei tarvitse kirjoittaa / teidän tarvitse lukea samoja asioita kahteen kertaan.

No niin. Nyt kun olet palannut toukokuun 2015 tekstistä, on aika jatkaa aiheen tiimoilta vähän lisää. Kerronpa vielä vähän lisää blogien – tai siis oikeasti oman blogini – kaupallisuudesta.

1. Olen ammattibloggaaja. Pääosa tuloistani tulee blogin kautta. Se tarkoittaa sitä, että jonkun on myös maksettava palkkani.
2. Se joku, joka palkkani maksaa, on A-lehdet.
3. A-lehdet saavat puolestaan rahansa mainostajilta. AIVAN KUTEN JOKA IKINEN MUUKIN MEDIA: Tv, radio ja printtilehdet.
4. Jotta mainostajien rahavirrat suuntautuvat medialle, haluavat he myös vastineen antamalleen korvaukselle. Melko luonnollista, eikä totta? Tuo vastine on lähes poikkeuksetta mainosnäkyvyys: TV-mainos, tuotesijoittelu, printtimainos, bannerimainos, affilinkki tai vaikkapa blogin sisältöyhteistyö. `
5. Osa bloggaajan palkasta koostuu siis mainostuloista. Aivan, kuten jokaisella muullakin medialla. Ne mainokset siellä lehdessä eivät ole ihan vain sattumaa, vaan niillä maksetaan lehden kulut ja heidän työntekijöidensä palkkaa.
6. Mutta eipä mainosraha ole vain bloggaajan tai muun mediatyöläisen etu. Se on myös, rakkaat lukijani, teidän etunne! Hyvin pyörivä blogiportaali tai -sivusto kun tarvitsee pyöriäkseen työntekijöitä, joille maksetaan korvaus tehdystä työstä. Jos sivustolla ei olisi kattavaa työntekijäverkkoa, ei sivuja olisi kiva lukea. Ne eivät itse asiassa olisi edes pystyssä. Mielestäni vaikkapa Lily on oiva esimerkki siitä, kuinka oikeat ihmiset tekevät töitä joka ikinen päivä sen eteen, että blogia lukevien ihmisten lukukokemus olisi mahdollisimman hyvä. Sivut ovat kauniit, niiden tekniikka toimii, sisältöjen sijoittelua on harkittu ja lukeminen onnistuu niin koneelta kuin mobiilistakin. Ja oletteko huomanneet, että kun luette tekstiä mobiilissa, jossa tilaa on vähän, Lilyn sivusto tavuttaa sanat automaattisesti jos ne eivät mahdu yhdelle riville? Voisin kuvitella, että monimutkaisessa suomen kielessä tuollaisen tavutusjärjestelmän aukoton systeemi ei ole aivan yksinkertainen tai halpa.
7. Oletko huomannut muuten myös sen, että telkkarissa, kaduilla ja muuallakin netissä kaupallisuus on lisääntynyt näin joulun alla? Aivan. Nyt on sesonki. Joulusesonki ja se näkyy kaikilla kaupan aloilla. Myös blogeissa. Näillä joulukuussa tehdyillä varoilla kun sitä maksetaan sitten palkat myös silloin hipihiljaisena heinäkuuna, kun kukaan ei halua muuta kuin maata rannalla. Näin se toimii kivijalkaliikkeessä, näin se toimii uudenlaisellakin kaupan alalla. Jos huomasitte, minulla oli esimerkiksi alkusyksystä kuukauden jakso, jolloin en tehnyt yhtä ainoaa kaupallista yhteistyötä. Nyt otetaan takaisin menetettyä ja turvataan tuleva.
8. Joku mainitsi, että olin tehnyt viime viikolla viisi yhteistyöpostausta. Nyt on varmasti pakko selventää, mikä on yhteistyö, mikä ei: 

• Tämä, tämä ja tämä olivat kaupallisia yhteistöitä. Niistä maksetaan kirjoituspalkkio ja ne merkitään aina selkeästi esille. Mutta tiedättekö mitä? Rakastin tehdä niistä jokaisen. Aivan, kuten ei-kaupallisiakin postauksia tehdessä olin innokas ja täynnä halua kirjoittaa. En ota yhteistöitä, jotka eivät sovi blogiini ja joiden takana en seiso.
• Tämä oli postas Ivana Helsingin Studio Sale -myynneistä. Oletan, että se tulkittiin yhteistyöpostakseksi. No. Minä kirjoitin sen tasan tarkkaan ilman minkäänlaista raha- tai edes mekkopalkkaa. Siksi postauksessa ei myöskään ole merkkiä minkäänlaisesta yhteistyöstä! Meillä oli palaveri Ivanan Pirjon kanssa aivan muista aiheista ja hän keksi siinä sivussa olisiko minusta kiva tarjota lukijoilleni mahdollisuuden tulla Ivanalle tuntia aikaisemmin myynteihin kuin muille. Minusta ajatus oli kiva, koska ajattelin, että se ilahduttaisi lukijoitani. Kaikki postaukset, joissa mainitaan jokin brändi, eivät ole siis yhteistyöpostauksia.
• Tässä postauksessa kerroin puolestaan reissustani Helsinkiin ja yksinolosta hotellissa. Oletan, että se oli lukijani tulinnan mukaan viides viikon yhteistyöpostaus. Kuten postauksen lopussa lukee, sain hotelliyöt ilman korvausta. Se on fakta. Mutta: Postaus ei silti ollut yhteistyöpostaus (siksi tekstissä ei lue esimerkiksi ”hotelliyöt saatu näkyvyyttä vastaan/ postaus toteutettu yhteistyössä hotellin kanssa / kaupallinen yhteistyö” vaan ainoastaan teksti: ”Original Sokos Hotel Vaakuna -yöt saatu”). En luvannut tehdä postausta tai edes mainita aiheesta, mutta koska kuitenkin päätin kirjoitta erikoisesta työviikostani, oli eettisesti oikein kertoa myös se, että yöt oli saatu ilman maksua. 

No niin. Lopuksi vielä kysymys. Kirjoitin tänne postauksen Saarioisen joululaatikoista, joihin tuunasin kolme erilaista reseptiä. Sain kritiikkiä postauksen kaupallisuudesta. Mietin, (miten muuten kuin sillä, että lukija tietää minun saavan ansaitsemani palkkion tehdystä työstäni) tuo ruokapostaus eroaa sisällöllisesti esimerkiksi tästä tai tästä ruokapostauksesta, jotka eivät ole yhteistyössä tehtyjä? 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: Kuvauslaina By Emkasta