No niin. Paluu arkeen. Vaikka olenkin monta kertaa sanonut, että rakastan maanantaita (maanantaihehkua täällä), tämä maanantai on ollut jotenkin vähän tahmea.

Olimme A:n kanssa lauantaiaamusta eilisiltaan Tallinnassa minilomalla. Ja vaikka luulisi, että rentouttava viikonloppu tuo voimia uuteen viikkoon, taisi tässä tapauksessa käydä juuri toisin päin. Yhden yön pyrähdys Viroon kun oli niin kaukana arjesta ja normielämästä, että kontrasti on tuntunut tänään hurjan suurelle.

Matkasimme Tallinnaan lauantaiaamuna Eckerölinellä. Oikeasti meidän liput oli (epähuomiossa) ostettu minikokoiselle Linda Linelle, mutta koska tuulta oli jonkin verran, Linda Line ei liikennöinyt ja liput pystyi vaihtamaan toiseen paattiin. Hyvä niin: Isossa laivassa matkaaminen kun on minulle niin paljon parempi. Kärsin aika helposti matkapahoinvoinnista merellä.

Olimme perillä Tallinnassa jo ennen puolta päivää. Veimme kassit Schlössle Hotel -hotellille ja pistäydyimme sen jälkeen pienen kierroksen Rottermannissa. Pyörähdimme ehkä koreintaan puoleksi tunniksi ”pakollisissa” kaupoissa, Bershkassa ja Pull&Bearissa, mutta suurin osa hurjasta parin tunnin kaupunkirundistamme meni vain lounaalla ja kahvilla istuessa. Tämä ei ollut matka, jolloin oli tarkoitus rampata kaupoissa tai museoissa.

Vasta kun pääsimme juttelemaan ihan vaan kahdestaan, hyvän ruuan ja juoman äärelle, tajusi, miten hirveän tärkeä reissu tämä onkaan meille. Syksy on ollut kiireinen ja täynnä uusia asioita. F aloitti koulun ja me molemmat uusissa töissä. On ollut pitkä päivä ja harrastuksia. Kotia, askareita ja paikasta toiseen juoksemista. Kalentereiden synkkaamista ja toinen toisillemme lähetettyjä kauppalistoja.

Ja vaikka kaikki se onkin myös ihanaa ja sitä oikeaa elämää, on joskus ihan hirvittävän virkistävää unohtaa kaikki kotiasiat, velvoitteet ja vastuut, ja sen kun vaan keskittyä rentoutumiseen. Lukuun ottamatta Rottermann-kierrosta me emme sitten tehneetkään muuta kuin makasimme hotelilla ja söimme ulkona. Illallinenkin tuli nautittua hotellin ravintolassa, joten senkään vuoksi ei tarvinnut lähteä kipittämään kaupungille.

On hassua, miten joskus niin pienillä asioilla kuin 24 tunnin matkalla on niin suuri merkitys. Että vaikka tänään vähän arki lävähtikin kasvoille, tietää, että tuon reissun yhdessä vietetyillä hetkillä jaksaa taas vaikka mitä arjen kiemuroita. Koska kun vihdoin oli aikaa keskittyä vain toiseen ja yhteisiin juttuihin, huomasi myös sen, kuinka usein arjessa asiat pitää sanoa kauhean nopeasti ja sellaisille todellisille pysähtymisen hetkille jää ihan liian vähän aikaa. Pitäisikin ottaa oikean tavaksi jokin miniloma muutaman kuukauden välein. Uskon, että maksaisi itsensä hyvinvoinnissa takaisin niin nopeasti!

Täytyy muuten vielä kehua vähän tuota Schlössle Hotelia. Miten pystyikään olemaan niin tunnelmallinen ja kaunis hotelli aivan minimaalisen kävelymatkan päässä kaikista Tallinnan tärkeistä kohteista? Huone oli superkaunis (iski kauhea sisustusvimma taas kotiinkin), ruoka aivan taivaallista (en muistanut edes ottaa yhtään kuvaa illalliselta) ja henkilökunta aidolla tavalla ystävällistä. Hotellissa ja huoneessa kiteytykin kaikki se hetken luksus, jota juuri oli kaivannut. 

Nyt ei kun kohti tätä viikkoa! Jos kulkisi kylpytakissa koko illan, saisikohan edes hitusen hotellitunnelmaa myös kotiin?

-Karoliina-