Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Nuori nainen katsoo ihailemaansa miestä nurkan takaa. Päällään tennarit, nahkatakki ja sellaiset levenevälahkeiset farkut, jotka olivat muodissa tuolloin. Nainen, oikeastaan vasta tyttö, hykertelee ja vilkuilee kengänkärkiään. Juuri sillä tavalla, kun tehdään ollessa hermostunut ja innoissaan. Molempia samalla kertaa. 

Mies, arvovaltainen ja selvästi paljon iäkkäämpi, suoristaa pukuaan. Huomaa tytön. On yhtä aikaa asiallinen ja hassu. Tyttöä naurattaa. Sitten miehen pitääkin jo mennä kansan eteen. Vilkuttaa parvekkeelta ja pitää tärkeitä puheita.

Näin alkaa Tampereen Työväen Teatterin näytelmä Presidentti ja tyttö, joka pohjautuu Maarit Tyrkön – Presidentti Kekkosen luottotoimittajan – teoksiin Tyttö ja nauhuri (2014) sekä Presidentti ja toimittaja (2016).

Kun kuulin ensi kertaa Presidentti ja tyttö -näytelmästä, en ollut erityisen innostunut. Teatteri itsessään aina kiehtoo, mutta Kekkos-aihe näin vuonna 1985 syntyneelle naiselle kun ei lähtökohtaisesti tuntunut mitenkään omalle. Niitä Kekkosen naamalla komeilevia t-paitoja kun oli tullut nähtyä ihan liikaa, eikä U.K.K -teema muutenkaan sykähdyttänyt enempää kuin silloin kouluaikojen historiantunnilla. Minun ei kuitenkaan tarvinnut katsoa Presidentti ja tyttö -näytelmää kuin alun seitsemän minuuttia ja olin myyty. Tämä olisikin tarina myös minulle. Tässä ajassa!

Presidentti ja tyttö on kertomus Kekkosesta ja nuoresta Tyrköstä, joiden ystävyys – tai rakkaus – ovat tarinan keskiössä. Näytelmää rytmittää nerokkaat siirtymät kohtauksista toiseen, mutta punaisena lankana – olipa kyseessä sitten suuri historiallinen koko kansaa järisyttävä käänne tai Presidentin kalareissu – toimii aina Tyrkön ja Kekkosen välinen suhde.

Minä rakastinkin erityisesti sitä, ettei tämä näytelmä kompastunut pitkitettyihin kohtauksiin, vaan miljööstä ja dialogista toiseen siirryttiin napakasti käyttäen muun muassa erilaisia kertojahahmoja tai muuttuvia lavastuksia. Toinen asia, mistä pidin näytelmässä erityisesti, oli metakerronta, jossa näyttelijät – tai oikeastaan sen hahmot – viittasivat välillä siihen, että tiesivät olevansa lavalla.

Kaikesta suitsutuksesta huolimatta minua jäi vaivaamaan näytelmässä se seikka, ettei yleisölle kerrottu varmuutta Tyrkön ja Kekkosen välisestä suhteesta. Tuo ajatus vaivasi minua vielä monta päivää näytelmän näkemisenkin jälkeen. Luulenpa, että avoimen kohdan jättäminen oli näytelmän pointtikin, tarkoituksellinen koukku, mutta uteliaana (ja romantiikan nälkäisenä) olisin halunnut jonkin varmuuden rakkauden laadusta. Miksi Kekkonen ja Tyrkkö eivät suudelleet lavalla? Olivatko he sittenkin vain ystäviä? Mitä meille ei kerrottu? Ja oliko Tyrkkö todella Presidentin toinen nainen vai ei?

Vai oliko kyse siitä, etten vain havainnut kaikkea. Ehkä rakkaudesta kerrottiinkin suoraan, mutta en vaan itse nähnyt kaikkia merkkejä.

Näytelmä sai minut joka tapauksessa pohtimaan rakkautta ja kolmiodraamaa. Vaikka toinen nainen sanana onkin minusta ollut aina kauhea, sai näytelmä näkemään toisen naisen inhimillisiä piireitä. Kuinka toinen nainen kestää ikuista kakkosena olemista ja kuinka voi rakastaa tietäen, että ei saa koskaan rakastettuaan omaksi? Itseäni joskus pisti jopa vihaksi näytelmän Kekkonen, joka narsistisesti roikkui Tyrkössä ja kerjäsi huomiota tältä, mutta ei ollut kuitenkin itse valmis olemaan kokonaan tämän.

Samalla mielessäni liikkui koko ajan Sylvi Kekkonen. Voiko pettämistä ja pitkäkestoista syrjähyppyä antaa koskaan anteeksi? Kuinka voisi rakastaa tietäen, ettei ole (ollut) ainoa?

Tähän postauksen loppuun on vielä sanottava, että Kekkosta esittävä Tommi Raitolehto on aivan uskomaton. Jokaista liikettä myöten. Hän oli roolisuorituksessaan niin vakuuttava Kekkonen, että kun minulla oli mahdollisuus mennä ottamaan lämpiössä selfie Raitolehdon kanssa, en uskaltanut. Ihan oikeasti! Tiedostin kyllä, että kyseessä oli näyttelijä, mutta jokin kekkosmaisessa habituksessa sai minut kavahtamaan miehen arvovaltaisuutta. Päädyin sitten ottamaan kuvan vaan vähän kauempaa. Juttelemaan en mennyt. Tietysti. Presidenttihän joi nyt kahvia.

-Karoliina-

P.S. Jos ja kun menet katsomaan Presidentti ja tyttö, kommentoi tähän alle ja kerro, millainen suhde sinusta heidän välilleen muodostui! Olisi ihana saada lukea erilaisista tulkinnoista.